Blogi

11.8.2019 Lahden loistokkaat Kunkkarit ovat takanapäin ja on jälkipyykin aika. Annan Kunkkareille arvosanaksi 9,5. Paljon parempaa ei kyllä voi enää tapahtuman järjestämisestä saada. Tuskin koskaan tulee olemaan täyden kympin Kunkkarit, mutta tuo antamani 9,5 on arvosanana aivan huippu!

Kunkkarit on lähes ainoa urheilutapahtuma, missä menen kananlihalle useamman kerran viikonlopun aikana. Kunkkarit on lähes ainoa tapahtuma, missä joudun pyyhkiä silmäkulmastani liikutuksen kyyneleitä. Kunkkarit on lähes ainoa massatapahtuma, missä montakymmentätuhatta ihmistä viihtyy sulassa sovussa ja kunnioittavat estotta tapahtuman pääesiintyjiä, eli hevosia.

Itse menin kananlihalle, joka lähdössä, kun ihmiset alkoivat taputtaa lähtökiihdytyksen aikana. Muita kananlihahetkiä olivat lähtöjen esittelyt, voittajatuuletukset, pahasti vammautuneiden ihmisten ja ikäihmisten tulo Kunkkareihin ravien ja hevosten takia. He eivät jää tapahtumasta pois, vaikka oma elämäntilanne olisi kuinka paha tahansa. Nostan näille ihmisille ja heidän avustajilleen hattua korkealle. Arvostan! Kananlihahetkiä tuli myös omistajien voittajahaastatteluista, Kuninkaallisten kruunaustilaisuuksista, kuoron esittämästä Finlandia-hymnistä, pientotoajien onnistuneista vedonlyöntituuletuksista ja lasten riemunhuudahduksista salibandyulkokentällä.

Liikutuksen kyyneleitä tuli tänä vuonna tietenkin Kuninkaallisten ravureiden voittojen ratkettua, Risto Tupamäen ja Pentti Savolaisen muistojen kunnioittamisesta, B. Helmiinan ja Reijo Borgströmin vierailusta radalla ja Lahden ravikeskuksen upeasta muistovideosta edesmenneen Saran Salaman kunniaksi. Edellä mainittuja asioita ei voi laittaa tärkeysjärjestykseen, mutta tuo Saran Salama- video sai kyllä raavaan miehen liikutuksen partaalle. Tuli taas mieleen kuinka hieno hevonen oli kyseessä!

Yhtään tappelua en alueella nähnyt, en yhtään ylinesteytettyä ja maassa makaavaa ravituristia, en yhtään uhkaavaa vaaratilannetta... Ehkä yksi paikka jäi mieleeni vähän vaarallisena paikkana virvokkeita nauttiville ravituristeille. Iltajuhla oli hienolla Isku-Areenalla ja tuolla jääkiekkohallilla katsomon portaat olivat todella jyrkät. Myöhäisillalla katsomot olivat aika pimeitä ja ihmisiä alkoi pienessä laitamyötäisessä kaatuilemaan näitä jyrkkiä portaita alas. Muutama pahannäköinen kaatuminen tapahtui, mutta onneksi puudutusainetta oli osalla niin paljon, että kivun tuntemukset tulivat varmaan vasta seuraavana aamuna.

Kirjoitin jossain aiemmassa blogissa vetoomuksen, että tuhlatkaa ihmiset Lahden Kunkkareissa paljon rahaa ja pelatkaa paljon totoa. Lupasin kantaa oman korteni kekoon ja tässä "noin arviota" viikonlopun hallitusta/hallitsemattomasta rahankäytöstä. Majoitus 570€, liput 70€, ruoat 200€, juomat 200€, metrilakut 21€, totopelit 300€ (toki veikkauksia meni oikeinkin, että tätä rahaa tuli myös takaisinpäinkin), bensat 50€, kaupassakäynnit 40€, torikonsertti 40€ ja käsiohjelmat/vihjelehdet 15€. Yhteenlaskettuna noin 1500 euroa. Tein parhaani! Paikalla oli yli 50 000 ihmistä; toivotaan, että kaikki instanssit jäivät plussanpuolelle Kunkkareista. Toivon sitä aina sydämestäni; jos jotain järjestetään, niin silloin myös ihmiset kiitollisuudessaan ovat valmiita tukemaan tapahtumaa kuluttamalla siellä rahaa. Kun te kulutatte rahaa meidän tapahtumassa, niin me lupaamme kuluttaa rahaa ensi vuonna teidän tapahtumassa. Eli ensi vuonna jatketaan Seinäjoella ja toivon, että raviväki löytää tiensä minun synnyinseudulleni ja tulee tapahtumaan lompakko hyvässä lyönnissä...

Kiitos myös kaikille kivoille ystävilleni keitä raveissa tapasin! Kaikki ystävät ovat tietenkin kivoja ja arvokkaita, mutta raviystävät ovat jotain elämää suurempia.


19.7.2019 Ravikesä käy kuumimmillaan, ihan konkreettisestikin. Kunkkareihin on enää kaksi viikkoa ja huomenna alkaa kaksipäiväiset St Michel- ravit Mikkelissä (on muuten la ja su Toto75-pelissä ainoalle täsyosumalle tarjolla 300 000 euron potti). Ruotsissa alkoi tänään peräti kolmipäiväiset ravit Axevallassa, jossa meidänkin Love No More juoksee sunnuntaina 5:nnessä lähdössä.

Kesä ja hevoset kuuluvat muutenkin yhteen kuin pelkästään kilpailumielessä. Listaan alle 10 hienoa kesäistä raviurheilijan tuokiokuvaa; näkymää, jotka saavat ainakin minut onnelliseksi: 1) varhainen kesäaamu, hevoset laitumella rouskuttavat tuoretta aamupalaa usvan seassa, 2) vastasyntynyt varsa emänsä kanssa, 3) hevonen kahlaamassa helteisenä päivänä rantavedessä ratsastajansa kanssa, 4) laitumella kilvanjuoksua ja kisailua muiden lauman jäsenten kanssa, 5) pikkulapsi antamassa hevoselle pientä herkkua aidan raosta, 6) lenkin jälkeen hevonen hoitajansa kanssa pesulla ja huoltotoimenpiteissä, 7) kovaääninen hirnunta laitumelta tutun hahmon lähestyessä, 8) Suomen lippu salossa kesäraveissa, 9) omistajan, hoitajan, valmentajan ja ohjastajan liikutus oman hevosen suorituksesta ja 10) tyytyväinen ja terve hevonen.

Koulut, kun kohta taas alkavat, niin mielestäni raviurheiluun pitäisi palkata heti syksyllä uusi ammattikunta: ravisaarnamiehet ja -saarnanaiset. Olisi hienoa, kun ennalta raveista tietämättömätkin ihmiset innostuisivat ja voisivat ja haluaisivat tulevina kesinä nauttia samoista näkymistä kuin minä ja muut ravi-ihmiset. Hevosiin ja raviurheiluun tarvitsisi saada kipinä. Raviurheilun tulevaisuus on minun mielestäni 18-26- vuotiaat ihmiset. He joko opiskelevat tai ovat olleet muutaman vuoden töissä, mutta eivät ole elämässä välttämättä vielä sitoutuneet liiaksi asuinpaikkaan, perhe-elämään tai harrastuksiinsa. Edellä mainitut ravisaarnaajat jalkautuisivat oppilaitoksiin ja kouluihin. He pitäisivät yhden oppitunnin raviurheilusta ja opettaisivat ravipelaamisen aakkoset. Viikon päästä kaikki halukkaat pääsisivät ilmaiseksi raveihin ja saisivat peliseteleitä pelaamista varten (on ennenkin kokeiltu Suomessa, tiedän sen). Ensikertalaisten apuna olisi oikeasti hyvä ravipeluri, joka vähän johdattelisi pelaamisen suhteen niin, että jokainen saisi varmasti vähintään yhden voiton illan aikana. Voittaminen on se, joka tuo ihmisen joskus myöhemmin takaisin raveihin.

Ikähaitari 18-26- vuotiaat ovat oman kokemukseni mukaan innokkaimpia sijoittamaan rahaa aika isojakin summia. He ovat ennakkoluulottomia ja oppivat käsiohjelman lukemisen nopeasti. He pelaavat muutenkin uhkapelejä, niin he ottavat ravipelaamisen kyllä nopeasti omakseen. Yksi esimerkki omalta opiskeluajaltani oli, kun vein nuoria ikätovereitani jääkiekon pelaajia Metsämäkeen raveihin vuonna 1994 ja opetin heille pelaamisen ja raviurheilun salat. Neuvoin kokeilemaan kaksaria markan panoksella. Yksi pelaaja kysyi, että voiko pelata 100 markalla. Sanoin, että voi, mutta aika riskaabelia se on, jos menee väärin. No, kaksari napsahti paikoilleen 100 markan panoksella ja samainen totovoittaja harrastaa raveja edelleen 25 vuotta myöhemmin. On hän omistanut vuosien aikana myös lukuisia ravihevosiakin.

Olen vienyt raveihin myös yli 30-vuotiaita, keski-ikäisiä ja eläkeläisiäkin. Ylivoimaisesti innokkaimpia ovat alle 30-vuotiaat. Sen takia oppilaitoksiin on satsattava ja melkein haettava sieltä ihmisiä raveihin. Mielestäni ravibussi voisi vaikka hakea oppilaitoksen pihasta raveihin lastillisen nuoria, joiden luona ravisaarnaajat ovat jo käyneet lajia esittelemässä. Eikä millään pahalla kauniimpaa sukupuolta kohtaan, mutta painotus uusien harrastajien mukaan saamiseksi täytyy kohdistaa poikiin ja miehiin. Perustelen tämän sillä, että kun olen vienyt ensikertalaisia raveihin 30 vuoden aikana karkeasti arvioiden noin 200, niin heistä miehiä on ollut noin 140 ja naisia noin 60, niin heistä harrastuksen on tosissaan aloittanut noin 30 ihmistä, niin puolestaan heistä on noin 26-28 ollut miehiä ja 2-3 naisia. Itse olen valmis aloittamaan ravisaarnamiehenä ja tekemään juuri edellä mainittua työtä!

Kyllä raviurheilu ja hevoset ovat niin parasta!!!


28.6.2019 Tämä on todellinen mysteeri: Mihin on kadonnut edellinen blogini? Kirjoitin aika pitkä paatoksen kesäkuun alkupuolella, mutta ei se teksti ainakaan tältä sivulta löydy. Olenkohan vain kuvitellut kirjoittaneeni tekstin, vai joinko kirjoituspäivänä loppuillasta yhden punaviinilasillisen liikaa, vai kirjoitinko sen väärään paikkaan, vai katosiko se sivujen huolto- ja päivitystyön yhteydessä, vai olenko vain niin kiireinen elämässäni, että luulen tehneeni asioita, vaikka en ole niitä tehnyt? Ei muuta, mutta kadonnut tekstini oli ehkä paras mitä olen koskaan kirjoittanut... Ai, mistäkö se kertoi? Ei harmainta aavistustakaan.

Lahdelle, Lahden Hevosystäväinseura ry:lle ja Jokimaan toimitusjohtaja Tomi Himangalle gloriaa! Lahden Jokimaan ravirata järjestää ja on järjestänyt tänä vuonna 34 ravitapahtumaa. Tärkeimmät voimanponnistukset näistä tapahtumista ovat juuri edessäpäin. Huomenna lauantaina 29.6. alkaa kaksipäiväiset Suur-Hollola- ravit. Sääkarttoja katsoessani tein johtopäätöksen, että yleisöä tullee viikonloppuna paikalle 5-numeroinen määrä. Tämän tapahtuman jälkeen luulisi, että Jokimaa pyhittää pelkästään seuraavan kuukauden Kuninkuusraveihin valmistautumiselle, jotka siis ravataan 2.- 4.8., mutta ei. Tiistaina 16.7. juostaan vielä ravit ja sitten alkaa kunnon keskittyminen Kuninkuusravien laittamiseen. Toki keskittyminen on kestänyt jo vuoden päivät, tietyllä tapaa jo pidemmänkin ajan, mutta voin kuvitella Jokimaan kuhinaa seuraavan reilun viiden viikon aikana. Annoin tämän kappaleen alussa gloriaa vahvoille Päijät- Hämeen ravitaustavaikuttajille, mutta täytyy tässä kohtaa kiittää ja nostaa talkooväki esiin liittyen Suur-Hollola- ja Kuninkuusravien vapaaehtoistyöhön. KIITOS! Kuinkahan moni käyttää kesälomapäivänsä näiden tapahtumien järjestelyissä, kuinkahan moni tekee tätä palkatta, suurella sydämellä, kuinkahan moni jättää loma- ja sukulaisreissut tekemättä ja kuinkahan moni tekee tämän rakkaudesta raviurheiluun? Luin jostain, että mukana olisi lähes 500 palkattua työntekijää pelkästään Kunkkareihin liittyen. Vapaaehtoisia on vielä varmasti paljon enemmän.

Lahden ja Jokimaan alueen organisaatio täytyy olla poikkeuksellisen vahva ja myös laaja, että pystytään viemään kaksi suurtapahtumaa läpi näin lähekkäin toisiaan. Lahden Hevosystäväinseura ry hyväksyi kuuden miljoonan euron talousarvion liittyen Kunkkareihin ennen tätä alkanutta ravivuotta, mikä on melkein kaksinkertainen arvio normaaliin ravivuoteen verrattuna. Eli lukemat kertovat, että tosissaan ollaan. Toki vaikea sanoa miten alkuvuosi Jokimaalla on mennyt, ollaanko talousarvion suhteen lähdetty kahden neljänneksen jälkeen positiivismerkkisillä lukemilla liikkeelle. No toki alkuvuosi on aika marjanpoimintaa verrattuna seuraavaan viiteen viikkoon, joka määrittää aika rajustikin koko vuoden talousarvion toteutumisen. Toivon, että Jokimaalle tulisi 60 000 katsojaa Kunkkari- viikonlopun aikana ja Suur-Hollolaan yli 10 000 ihmistä. Itse aion jättää Jokimaalle molemmissa tapahtumissa paljon kahisevaa. Kunnioitan valtavasti ravi-ihmisten työtä! Paras palkinto raviradan työntekijöille ja vapaaehtoisille on meidän yleisön tuoma hymy, kiitoksen sanat ja rahojen holtiton törsääminen.

Mahtavaa ravikesän jatkoa, ja tsemppiä sekä kiitokset kaikille Suomen raviradoille! Jokainen ravirata, ja jokainen ravityöläinen sekä vapaaehtoinen on tärkeä!!!


2.5.2019 Vappu livahti silmien editse kiivasta vauhtia. Nippa nappa ehti simaa juoda ja syödä rasvaisia, sokerisia munkkeja ja käppyräisiä tippaleipiä. Toki gluteenittomana ruokavammaisena kaupasta ei löytynyt minulle munkkeja ja tippaleipiä, joten simaa piti juoda ihan simona ja täyttää sillä vatsansa. Toki talon naisväki pyöräytti gluteenittomat vappumunkit vapun päätteeksi, kun näkivät suuren suruni.

Ylihuomenna lauantaina 4.5. ravataan Finlandia -ravit. Päälähtö on taas Suomen mittapuussa ihan hyvätasoinen, Readly Express tietenkin suurimpana tähtenä. Sää sitä vastoin ei tule olemaan "hyvätasoinen", valitettavasti. Finlandia-ajo on aina Suomen raviurheilun ja Suomen ravitapahtumien tietynlainen näyteikkuna muualle raviurheilevaan maailmaan. Minun mielestäni tapahtumasta pitäisi saada paljon enemmän irti, mitä siitä tällä hetkellä saadaan. Vaikka kaiken keskiössä on hevonen, niin kyllä maksava raviyleisö ansaitsee jotain lahjontaa järjestäjien osalta. Tapahtuma voisi alkaa Sibeliuksen Finlandialla, jonka esittää joku mies- tai poikakuoro. Ravintolapöydässä jokaiselle ruokailijalle tuotaisiin kylmähkö snapsi Finlandia- vodkaa. Ruokailun päätteeksi jokainen pöytäkunta saisi Finlandia-marmeladiarasian herkuteltavaksi.

Ravirataa lähestyttäessä viimeinen kilometrin tiepätkä Leppävaarasta päin tultaessa olisi "koristeltava" asianmukaisella tavalla. Tolpissa voisi olla 100 metrin välein 1x2 metriä suuria tauluja, joissa on kuvia Finlandia-ajon menestyneistä ravureista ja ohjastajista. Ihmisillä täytyisi ihokarvat nousta pystyyn ravirataa lähestyttäessä. Nyt ei tiedä vasta, kun portista sisään mennessä, että täällä on näköjään tänään vähän isommat ravit.

Myös Leppävaaran puoleinen alue pääkatsomon vasemmalla puolella pitäisi sulkea. Ihmiset pitäisi saada kaikki pääkatsomoon tai sen eteen, että väkimassa näyttäisi suurelta ja saataisiin maailmalle kuva ja ääni suuresta väenpaljoudesta ja kannustushuudoista. Kannustuskylttejä saisi rakentaa katsomon ja tallialueen välisessä tilassa. Järjestäjä hoitaisi sinne materiaalia ja työkaluja kylttien tekemiseen. Tämä olisi kiva juttu myös lapsille, koska iänikuiset kasvomaalaukset, piirtämiset ja ponitalutukset alkavat tökkimään 25 ravikerran jälkeen. Raviradat menettävät tosi paljon yleisöä siinä, kun vanhemmat eivät raveihin lähde, kun lapsille ei ole mitään tekemistä; paitsi edellä mainitut asiat. Kylttejä kun saataisiin katsomoon, niin sekin toisi raveihin mukavaa tunnelmaa. Yksi kiva aktiviteetti kaikenikäisille olisi t-paitojen painopaikka, missä saisi sopurahalla painattaa oman suosikkihevosen kuvan tai minkä tahansa hevosen kuvan ja laittaa "uunituoreen" t-paidan päälle Finlandia-raveihin. Lapsille olisi kiva myös järjestää lätynpaistopiste, missä lapsi saisi itse paistaa oman lättynsä ja ammentaa siihen päälle kermavaahtoa ja hilloa ilman rajoituksia. Yksi piste olisi tarkkuusheittopiste. Kun osut maalitauluun, niin Vermon tallitonttu tippuisi aina veteen. Tämä piste toki voisi olla ylihuomenna paha, jos vesi jäätyy ja tallitonttu tippuisi jään päälle veden sijasta.

Suomen raviratojen vetovoima on vain mielikuvituksesta kiinni. Kun saat lapset raveihin ja siellä iloisiksi, niin aikaihmisten määrä raveissa tulee nousemaan tulevina vuosina. Mahtavaa Finlandia-viikonloppua!!!


21.4.2019 Aurinkoinen pääsiäisloma jatkuu vielä 24 tunnin verran. Tämä on niitä lomia, jotka tulevat täydelliseen kohtaan kalenterivuoden aikana. Pieni kevätväsymys meinaa alkaa painaa päälle, samoin erinäiset allergiat ja tietynlainen kiirekin pukkaa työpaikoilla päälle. Ennen kesää on kiva saada projektit ja erilaiset työtehtävät maaliin, että voi jäädä hyvällä mielellä kesälomalle. Mutta kaikki edellä mainitut hommat eivät silti tunnu tässä vaiheessa pahalta, kun aurinko mollottaa taivaalla ja sää lämpenee. Päivät pitenevät ja herätyskellon soidessa on valoisaa. Aamulla on kiva herätä linnunlauluun tai naapurin isännän Harley Davidsonin kaasutteluihin. Tuo jälkimmäinen hommakaan ei rassaa mielialaa, kun positiiviset ajatukset valtaavat sydänalan ja kimpoilevat huoneen seinästä toiseen; ne eivät voi olla osumatta keväisen herkkään ihmismieleen. Kotieläimetkin hakevat lattiasta tai sohvalta juuri sen kohdan, mihin auringonsäteet parhaiten osuvat. Siinä on kiva ottaa aamupäivän ensimmäiset torkut.

Positiivisista ajatuksista tulee mieleen suomalaiset ravivalmentajat ja -ohjastajat. Usein tuntuu, että heidän suustaan ei tule mitään negatiivista. Lähes kaikista hevosista he löytävät aina jotakin hyvää; ennen ja jälkeen startin. Ennen starttia he ovat hyvin optimistisia ja usein startin jälkeen hevosesta löytyy melkein aina jotakin hyvää sijoituksesta huolimatta. Toisaalta tällaisen tilanteen ymmärtää hyvin. Valmennat ja ohjastat jonkun ihmisen eli asiakkaan hevosta. Tunnet näpeissäsi, että tästä hevosesta ei tule mitään ylikylän pollea, mutta hevonen on joka tapauksessa omistajilleen hyvin hyvin rakas ja tärkeä. Saattaa olla jopa oma kasvatti. Ei siinä valmentaja tai ohjastaja voi sanoa, että ihan paska tämä on, enkä jaksaisi tällaista hevosta valmentaa päivääkään, puhumattakaan, että ajaisin tällä kilpaa ja nolaisin sillä itseni.

Asiakaspalvelijana täytyy olla hyvin nöyrä ja osata valita sanansa tarkkaan. Silti suorapuheisuus valmentajilta/ohjastajilta on tietenkin myös suotavaa, että kenenkään aikaa ja rahaa ei tuhlata hevoseen, joka ei ihan oikeasti tule hyvässäkään tapauksessa tienaamaan urallaan 100 euroa enempää. Mistä sen sitten tietää ja missä kohdassa, että tämä peli ei tule koskaan menestymään tai tälle hevoselle on urallaan menestystä luvassa. Mietin usein, että kun valmentaja tuntee joku kaunis päivä, että ei samperi tämä kyllä kummoiselta tunnu, niin sanooko hän heti reaktionsa omistajalle, vai kuinka kauan hän vielä treenaa hevosta todetakseen, että ei tule onnistumaan hevosen kanssa ja sitten vasta ilmoittaa omistajalle. Treenasin tätä hevosta esimerkiksi kuukauden ja ei tämä kyllä mihinkään mene tai treenasin tätä hevosta 6 kuukautta ja ei tämä kyllä mihinkään mene. Koska on se oikea hetki avata leipäläpi ja sanoa omistajalle ensimmäisen kerran mahdollisia negatiivisia uutisia.

Itselläni ei ole tullut kuin yhden kerran valmentajalta rehellinen avautuminen. Eräs tälläkin hetkellä omistamamme hevonen siirtyi Leksa Mönttiseltä toisaalle valmennukseen ja uusi valmentaja sanoi hyvin alkuvaiheessa, että on tämä kyllä pölhö hevonen, takakorkea ja ei tästä mitään kummoista hevosta tule. Arvostin todella paljon tätä hänen rehellisyyttään! Juuri näin se pitää tehdä! Meillä on Scuderialla ollut omistuksessa jo aika liuta hevosia. Osa on mennyt hyvin ja osa ei ole mennyt mihinkään. Osa näistä huonosti liikahtavista hevosista oli ratatalleilla valmennuksessa 1-2 vuotta. Pääasiassa valmentajat antoivat näistä hevosista positiivista palautetta. Sellainen olo oli, että on meillä aika hyviä hevosia. Kuitenkaan nämä hevoset eivät menneet oikein mihinkään; ei mihinkään. Eikö valmentaja oikeasti 1-2 vuoden aikana huomaa, että ei nämä hevoset tule menemään mihinkään. Vai tietääkö hän asian, mutta yrittää olla hienotunteinen ja olla menettämättä asiakkaitaan, vai eikö hän uskalla sanoa, että hän ei tule onnistumaan hevosen kanssa, ja tuskin kukaan muukaan tulee.

Tiedän opettajan ammatistani, että kiva olisi olla ihmisten kanssa hyvissä väleissä, mutta välillä joutuu nostaa kissan (tai hevosen) pöydälle ja se voi usein olla kivuliastakin. Silti ajan- ja rahankäyttö sekä rakkaus hevosia kohtaan täytyy saada toimimaan pyhänä ravivalmennuskolmiona (näin pääsiäisen kunniaksi hengellinen vertaus). Ollaan rehellisiä puolin ja toisin, ja tarkoitan myös omistajien suunnalta valmentajia ja ohjastajia kohtaan. Taas kerran muistutan, että tätä hommaa tehdään hevonen keskiössä ja suomalaisen raviurheilun hyväksi ja parhaaksi.

Niin mikä se hevonen oli, joka siirtyi Leksalta muualle valmennukseen ja vaikutti aluksi uuden valmentajan näppeihin aika toivottamalta tapaukselta? Se oli Cash No Limit; 4-vuotiaiden ruunien ja oriiden 2100 metrin ryhmälähdön suomenennätyksen haltija ajalla 12,4.


28.2.2019 Kalevalan päivä; liputuspäivä. En tiedä muistaako kaikki, mutta kansalliseepoksessamme Kalevalassa on myös hevosia mainittu ainakin parissa eri kohdassa: "Väinämöinen syntyy yöllä, tekee päivällä pajan, takoo rautaisen hevosen ja ratsastaa sillä veden päällä. Katkera lappalainen ampuu Väinämöisen hevosen selästä alkumereen." Toisessa kohdassa Joukahainen väitti olevansa viisaampi kuin Väinämöinen ja uhkasi laulaa Väinämöisen siaksi. Tuostapa Väinämöinen suuttui ja alkoi puolestaan laulaa: "Lauloi laukkipään hevosen kosken rannalle kiviksi, itsen lauloi Joukahaisen suohon suonivöistä." Joukahaiselle tuli suohon vajotessa hätä ja hän alkoi lahjoa Väinämöistä. Ensin hän lupasi antaa Väinämöiselle toisen veneensä tai toisen hevosensa, sitten peltonsa. Väinämöinen lauloi hänet entistä syvemmälle suohon. Kun Joukahainen lupasi Väinämöiselle siskonsa Ainon, niin silloin Väinämöinen leppyi. Näistä tekstipätkistä voi päätellä, että hevonen on ollut aina tärkeä ystävä ihmiselle, mutta silti miehen sydämen vielä hevostakin paremmin on sulattanut ihana suomalainen nainen. Tämän asian allekirjoitan, vaikka hevonen on kyllä nykypäivänä välillä naistakin parempi kuuntelija. Suomalainen mies on myös hyvä kuuntelija, mutta siihen se jääkin. Mies kuuntelee sujuvasti, mutta kuuntelusuodattimet ovat usein tukossa ja perille asioista menee vain murto-osa. Itse en onneksi kuulu tähän ryhmään.

Kirjoitin "Ajankohtaista"- palstalla hevosemme Cash No Moren epäonnesta: vuohisluun murtuma. 4-vuotiaalla tammalla oli alla vain yksi startti viime vuodelta ja tähän vuoteen oli Tuomas Korvenojan toimesta panostettu. No, tällaista se raviurheilu pahimmillaan on. Isänä Ready Cash ja emänä loistavasti onnistunut Mystic Madonna. Suku siis kohdillaan ja valmentaja kohdillaan, mutta eipä se loukkaantuminen näitä asioita katso. Itse selviämme tästä Pekan kanssa varmasti, ehkä....

Yleinen murhe minulla on asiaan liittyen, kun mietimme Suomen raviurheilun tulevaisuutta ja raviharrastajia ja varsinkin uusia raviharrastajia, niin miten pystyisimme takaamaan hevoskimpassa oleville ensikertalaisille, että jos heidän kimppahevosensa loukkaantuu ennen ensimmäistäkään starttia, niin he saisivat "takuuseen" liittyen uuden osuuden jostain muusta kimppahevosesta. Itse olen menettänyt yhden innokkaan ensikertalaisen raviurheilusta ottamalla hänet kimppaan suvukkaaseen tammavarsaan, joka ei kuitenkaan sitten mennyt mihinkään. Kaverini osti 10 %:n osuuden 3000 eurolla todella suvukkaasta hevosesta. Hän maksoi säännöllisesti hevosesta kuukausimaksuja ja sitten, kun tuli hetki, että kilpailu-ura alkoi, niin tamma ei henkisesti onnistunut kilpailutilanteessa, alisuoritti koko ajan ja lopuksi muutaman startin jälkeen kilpailemisesta ei tullut mitään. Jäi ikuiseksi mysteeriksi, että miksi tamma ei liikahtanut mihinkään. Minua harmitti tuttavani puolesta todella rajusti! Sen jälkeen hän ei ole tullut mihinkään ravikimppaan ja voi olla, että ei koskaan tulekaan. Olisimme tietenkin halunneet tarjota tämän pieleen menneen kimppahevosen tilalle osuutta jostain toisesta hevosesta, mutta silloin ei sattunut olemaan yhtään kilpahevosta omistuksessamme. En usko, että kaverini olisi jaksanut lähteä uudestaan kimppaan 0,5- vuotiaaseen varsaan ja aloittaa kaiken alusta. Valmiiseen kilpahevoseen hän olisi saattanut lähteä kimppaan.

Eli haluaisin perustaa Suomeen kilpahevosten ja nuorten varsojen kimppapankin. Tänne 20 suomalaista isoa kasvattajaa/omistajaa nimeäisivät 1-2 hevosta itseltään, jonka he omistaisivat tai joku kimppa omistaisi ihan normaalisti. Nämä hevoset olisivat sellaisia, joihin voisi ohjata ensikertalaisia hevosen omistajia kimppaan, joiden oma kimppahevonen ei ole edes päässyt starttiviivalle, eikä tule edes pääsemään, esimerkiksi loukkaantumisesta tai jostakin henkisestä ongelmasta johtuen. Meillä on heti oltava näyttää omistajaensikertalaiselle uusi kimppahevonen, koska tuntien ja päivien sisällä pettymyksen kaihertaessa hevosenomistajaensikertalaista hän päättää, että tämä on viimeinen kerta, kun hän lähtee mihinkään hevoskimppaan mukaan. Me ei voida menettää tällaisia ihmisiä raviurheilusta!!! Eli homma toimisi niin, että kasvattajat/omistajat jättäisivät myymättä edellämainituista 1-2:sta hevosestaan 10 %:n osuudet ja pitäisivät ne itsellään. Näistä 10 %:n osuuksista sitten voidaan antaa 1-10 % näille hevosenomistajaensikertalaisille, joita epäonni on potkaissut päähän. Eli joku näistä ehkä haluaa vain 1 %:n, joku taas esimerkiksi 5 %:ia ja joku 10 %:ia. Hevosenomistajaensikertalainen saisi siis osuuden ilmaiseksi, mutta osuuden lunastamisen jälkeen hän maksaisi sitten normaalisti kuukausikuluja.

Kasvattaja/omistaja ei kuitenkaan jäisi ihan tyhjin käsin lahjoittamastaan 1-10 %:sta. Näissä kimppapankkihevosissa kuukausimaksu on aina niissä 90 %:n osuuksissa, jotka eivät ole hevosenomistajaensikertalaisille tarkoitettu, niin 10 %:ia kohden 150 euroa kuukaudessa, eli noin 40 euroa kuukaudessa yli oikean kuukausikulun (110 €). Tällöin kuukaudessa tästä 90 %:sta kertyy 360 euroa ylimääräistä. Tästä 360 eurosta maksetaan se yksi ylimääräisen 10 %:n kuukausikulu 110 euroa pois, eli 250 euroa jäisi joka kuukausi ylimääräistä eli 12 kuukaudessa 3000 euroa vuodessa. Tämän 3000 euron summan kasvattaja/omistaja saa pitää, kun 10 %:ia yhdestä kimppapankin hevosesta on annettu epäonniselle tai epäonnisille hevosenomistajaensikertalaisille. Tämä summa voi olla myös pienempi tai suurempi kuin 3000 euroa, riippuen siitä, että missä vaiheessa tämä 10 %:ia on annettu eteenpäin hevosenomistajaensikertalaisille. Näitä 10 %:n osuuksia olisi siis Suomessa tarjolla noin 40 kappaletta (20 kasvattajaa/omistajaa ja jokaisella kaksi 10 %:n osuutta vapaana). Eli pystyisimme "pelastamaan" 40 pettynyttä hevosen omistajaa, jotka ovat jo valmiita heittämään kirveensä kaivoon tai pyyhkeensä kehään tai laulamaan Joukahaisen suohon... Olen valmis kertomaan asiasta tarkemmin kiinnostuneille. Suunnitelmani on pesunkestävä.

Hei huomenna on jo maaliskuu ja huhtikuulla alkaa kansainväliset ravilähdöt Suomessa. Seinäjoki Race ajetaan 13.4. Siis enää 1,5 kuukautta, niin taas jyrähtää. Minulla on kutina, että peräti 70 000 euron ykköspalkintoa lähtee varmasti tavoittelemaan muutama iso kala. Ei 70 000 euroa voi olla kiinnostamatta. Hienoa silti, että lähtöön otetaan mukaan myös suomalaisia ravureita. Maamme raviurheilu ei tule etenemään, jos palkintorahat kerta toisensa jälkeen annetaan muille maille vierahille. Eikä hevosemme kehity, jos ei koskaan pääse kokeilemaan maailmanluokan vauhteja. Hyvää alkavaa maaliskuuta!!!


22.1.2019 Älä tule paha vuosi, tule hyvä vuosi!!! Juupa juu. Saapa nähdä mitä Suomen raviurheilulle mahtaa tapahtua tänä vuonna. Olen viimeiset 20 vuotta ennustanut mitä asioita tulee tapahtumaan raviurheilussa niin hyvässä kuin pahassa mielessä, mutta joka kerta olen ollut täysin kuutamolla. On samalla jännittävää, mutta myös paradoksaalista harrastaa lajia, minkä tulevaisuus on hämärän peitossa ja ikinä ei tiedä mikä odottaa kulman takana. Ehkä on parempi, että en liiaksi mieti alkanutta ravivuotta, vaan nautin maailman hienoimmasta lajista, luon myönteisiä mielikuvia uusille harrastajille, kannan korteni kekoon yhteisen hyvän nimissä ja visioin uusia ideoita raviurheilun hyväksi. Sinä päivänä, kun haaveilu ja visiointi loppuu, niin taantuma on varma ja sitä on enää vaikea kääntää. Vähän sama kuin etenevä negatiivinen ilmastonmuutos.

Tämän vuoden kohokohta tulee varmasti taas olemaan Kuninkuusravit, niin kuin monina edellisinä vuosinakin. Otan asian (taas) puheeksi, koska kyseessä on valtava voimainponnistus ja myös tietyssä mielessä raviratojen ja raviratojen nokkamiesten "näyttötyö, lopputyö, tohtoriksi väitteleminen". Jos tästä selviää, niin selviää kaikesta.

Minulla onkin yksi pyyntö Lahden Jokimaan järjestelykoneistolle. Pitäkää Tomi, älkää päästäkö häntä pois. Antakaa täysi tukenne hänelle! Tomi Himanka on siis tietenkin Jokimaan toimitusjohtaja ja tällä hetkellä Kunkkareiden projektijohtaja. Menneinä vuosina usein Kuninkuusravien paikkakuntien toimitusjohtajat ovat siirtyneet työstään sivuun heti Kunkkareiden jälkeen tai aika pian tämän jälkeen. Itse olen sitä koulukuntaa, joka haluaisi pitkäaikaisia, sitoutuneita johtajia. Siksi toivonkin Tomille voimia jatkaa Kunkkareiden jälkeenkin tehtävässään. En haluaisi lukea lehdestä lauseita: "tämä oli hyvä hetki astua sivuun", "projekti tuli päätökseen, nyt on uusien tuulien aika", " Kunkkarit hoidan, mutta sitten jään sivuun", "tiesin jo kauan sitten, että Kunkkarit ovat viimeinen iso projektini raviratamme hyväksi". Tottakai hyvin ymmärrän, että elämässä haluaa kokea paljon asioita, varsinkin jos mielenkiintoa on moniin juttuihin ja perheellekin pitäisi olla aikaa. Minusta vain tuntuu, että suuri ongelma Suomen raviurheilussa on juuri se, että eri tehtäviin valitut työntekijät, missä tahansa arvoasteikossa Suomen raviurheilussa ovatkaan, tekevät vain lyhyitä työpestejä ja juuri kun oppivat tehtävänsä, he jäävät siitä sivuun. Ei raviurheilu näin toimi. Päättävissä elimissä ovet käyvät tiheään tahtiin, raviratojen toimitusjohtajatkaan eivät kauaa tehtävässään ole. Toki poikkeuksiakin on. Eniten huolestuttaa maamme suurin ravirata Vermo ja toiseksi suurin ravirata Teivo. Teivossa toimitusjohtajat vaihtuivat Mahlamäen jälkeen tiheään tahtiin. Nyt Päivi Lehtonen on saanut radan taas aika hyvään "balanssiin". Vermossa vaihtui uusi aikakausi. Heikki Häyhä aloitti toimitusjohtajana ja Miika Lähdeniemi kilpailupäällikkönä. Molemmat ovat nuoria kavereita, mutta ajattelen sen positiivisena asiana. Häyhä on silti kyllä mielestäni todella noviisi. En pidä hänen näyttöjään edellisistä projekteista kovinkaan merkittävinä. Anteeksi, jos tämä mielipide loukkaa jonkun tuntemuksia. No, eipä taida minulle tämän jälkeen VIP-kutsuja Vermoon tulla. Ei se haittaa; tuen silti Vermoa ja Vermon uutta johtajaa sydämestäni.

Tuota ravityöläisten lyhytikäisyyttä voisi perata vaikka kuinka paljon, mutta kyllä suuri syy lyhyisiin työsuhteisiin varmasti on kova tulosvastuu. Toiminta pitäisi olla + - merkkistä ja raviratoja pitäisi saada ympärivuotisesti ihmisten käyttöön. Myös digitalisaatio ja rahapelien moninaisuus asettavat hurjat vaatimukset tulevaisuudelle. Hevonen ja kasvattajat ovat kaiken keskiössä. Jos jompikumpi puuttuu Suomen raviurheilusta, niin silloin raviurheilu loppuu. Tahdon toivottaa voimia kaikille ravialan toimijoille. Toivon toivon teille jaksamista ja visioikaa oikein reippaalla kädellä. Pidetään unelmia yllä, haaveillaan ja puhalletaan yhteen hiileen.

Tässä muuten vielä lopuksi epävirallisesti viimeisten 10 vuoden ajan Kuninkuusraviratojen ja -paikkakuntien toimitusjohtajien/toiminnanjohtajien tilanteet järjestettyjen Kunkkareiden jälkeen.

2010 Oulu: Paavo Koivurova, lähti hyvin pian Kunkkareiden jälkeen, 2011 Teivo: Harri Jussila, lähti hyvin pian Kunkkareiden jälkeen, 2012 Mikkeli: Kari Tiainen, jatkaa edelleen tehtävässään, LOISTAVAA KARI!, 2013 Kuopio: Marita Huttunen, jatkaa myös tehtävässään, 2014 Pori: Hannu Myöhänen, lähti hyvin pian Kunkkareiden jälkeen, 2015 Joensuu: Pasi Pykäläinen, jatkaa tehtävässään, 2016 Turku: Ilmari Halinen oli vuoden Kunkkareiden projektijohtajana, mutta jäi sivuun sovitusti Kunkkareiden jälkeen, 2017 Espoo/Helsinki: Pia Blom-Johansson, lähti aika pian Kunkkareiden jälkeen, 2018 Rovaniemi: Tapani Enbuske, jatkaa tehtävässään, 2019 Lahti: Tomi Himanka, toivottavasti jatkaa tehtävässään Kunkkareiden jälkeen. Kirjoitin kauniisti muutaman nimen kohtaan, että lähti pian Kunkkareiden jälkeen, mutta totuushan on se, että osa ei lähtenyt, vaan heitä potkaistiin persauksilla ja oli pakko lähteä.

Nautinnollista ravivuotta 2019!!!


19.12.2018 Ravivuosi 2018 alkaa olla onnellisesti lopuillaan. Paitsi 24.- 25.12. tulee olemaan himoravipenkkiurheiljan ja himoraviliveseuraajan painajainen: ei ole raveja, eikä täten pysty edes livenä totoamaan. No, eiköhän jouluaatto ja -päivä ole tarkoitettu pyhittää läheisille, levolle ja syömingeille. Ehkä pientä terästystäkin joulujuomaan ravi-ihminen laittaa. Ryyppäämään ei parane ryhtyä. Aivosolut tuhoutuvat ja totovoittojen napsiminen tulevana vuotena vaikeutuu entisestään.

Jos silti kyseisinä kahtena päivänä vähän syyhyttäisi totota, niin suosittelen kuuntelemaan Toto-yhtyeen kokoelmalevyä, niin kyllä se vieroituksena käy. Varsinkin kappaletta "Hold the line" kannattaa oikein antaumuksella luukuttaa. Ihan tavalliset suomalaiset joululaulut kannattaa myös kuunnella läpi. Niistä löytyy paljon sanomaa ja ne pistää miettimään muutakin kuin tapaninpäivän ravien lähtölistoja. Kuuntele ainakin "Arkihuolesi kaikki heitä", "En etsi valtaa loistoa", "Näin sydämeeni joulun teen", "Me käymme joulun viettohon", "Maa on niin kaunis" ja "Jouluyö juhlayö". Niin ja maailman paras heppa-aiheinen laulukin kannattaa kuunnella Tapsa Rautavaaran esittämänä: "Juokse sinä humma". Laulun sanoissa on syvää sanomaa hevosihmiselle, niin kuin kaikki varmaan tietävätkin. Sopii siis joulun hartaaseen tunnelmaan.

Kilpahevosillekin joulu on leppoisaa aikaa, kun ei ole raveja tai muita hevoskilpailuja, niin ei tarvitse lähteä tallista kilpailureissulle. Toki joissakin talleissa isäntä tai emäntä saattaa valjastaa hevosensa joulun kärry- tai rekiajelulle. Harmi, kun rekiajelu on vain jäänyt aika vähälle, tai tosi vähälle, näinä päivinä. Toisaalta eipä joulukirkkoonkaan enää reellä pääsisi, kun suomineidon lantion alapuolella ei ole kunnolla lunta ja suolatut asvalttitiet eivät ole rekikulkueille parhaita mahdollisia kulkuväyliä. Reki menisi tällaisella reissulla pohjasta rikki ja siinä voisi isänniltä muutama ärräpää päästä reen vaurioita tutkiessa. Lisäksi on se vaara, että joku vielä haastaa oikeuteen, kun aamuyön viimeisinä tunteina ajelet toisten muuttovalmiiden elementtitalojen pihojen vieritse ja talonväen unirytmi häiriintyy pahasti kirkkokansan hartaan saattueen lipuessa ohi. No, onpa taas yksi syy erota kirkosta.

Suotakoon tänä jouluna hevosille joulurauha yhtälailla kuin ihmisillekin. Eläimillähän on ollut tärkeä osa muun muassa jouluyön ja sitä edeltävien ja sen jälkeisten päivien tapahtumissa reilut 2000 vuotta sitten. Nöyrät eläinystävät ovat olleet ihmisille tärkeitä jo tuhansia vuosia sitten, toki jo paljon ennen sitäkin. Kun eläimestä lemmikin ja ystävän ottaa, niin sitä täytyy rakastaa ja hoitaa paremmin kuin itseään. Koiran lenkiksi ei riitä aamuisin postilaatikolla käynti, päivällä takapihalla käynti ja illalla ovenraosta 10 metrin talutushihnalla aronia-puskan juurella käynti.

Haluan toivottaa tässä kohtaa kaikille hevosille hyvää joulua!!! Teille joulu näyttäytyy vieläkin hyvin samankaltaisena kuin tallin eläimille, muun muassa härälle ja aasille, noin 2000 vuotta sitten. Hiljaisessa tallissa, pienten vaatimattomien herkkujen kanssa kiitollisina ja nöyrinä tämän maailmankaikkeuden edessä nukahdatte ja näette unta seuraavan kesän vihreistä laitumista. Oi kunpa ihmisillä riittäisi kiitollisuutta ja nöyryyttä tänä jouluna samalla tavalla niin kuin teillä hevosilla. Emme me tarvitse kullan kimallusta ja materiaa ympärillemme, vaan yhdessäoloa ja hiljentymistä.

Varmaan jossakin kohdassa huomasitte, että blogi-teksti on osittain ronskilla huumorilla höystetty, mutta ei elämä niin vakavaa ole! Oikein hyvää ja sydämellistä joulua kaikille!!!


7.11.2018 Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun, kaipuun kaljakori kilisee, yli taivaan, päivät niin kuin varisparvi raahautuu. Mua vaivaa, ikävistä ikävin, milloin beibi palaat takaisin, etkö tiedä, voi yksinäisen (ravi)miehen viedä marraskuu.

Ei marraskuu niin paha ole. Ravit ja totoaminen jatkuvat entiseen malliin. Itse torjuin pimeyden ja D-vitamiinin puutteen piristämällä itseäni tulevan kesän 2019 raviunelmilla. Ostin ensimmäistä kertaa Kuninkuusravimajoituspaketin hyvissä ajoin ja voin pimeyden keskellä aina huonona hetkenä kurkistaa varaustani netistä ja unelmoida lämpöisestä kesästä maailman parhaimmissa raveissa ja maailman parhaimmassa seurassa Lahdessa 2. - 4.8.2019. Niihin raveihin on muuten enää 277 päivää; ei paha. Harmi vain, kun en löytänyt kaupasta niin tiheäpiikkistä kampaa, että voisin alkaa käyttää sitä aamukampana. Täytynee rakentaa oma Kunkkari-kalenteri, josta voin napsauttaa päivän kerrallaan pois.

Toki onhan tuon 277 päivän aikana aivan loistavia ravitapahtumia tarjolla päivittäin, niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa, sekä tietysti Pohjois-Amerikan mantereella. Harmi vain, kun puhe usein kääntyy juuri näihin huippuraveihin. Esimerkiksi Suomessa, onhan meillä tavallisiakin raveja, joissa pääpalkinnot eivät päätä huimaa, mutta tunnelma voi olla sydämellisempi ja hienompi kuin isoissa tapahtumissa. Pienet ravit usein keräävät kyläläiset yhteen ja oman kylän hevoset on helppo saada lähtöihin mukaan, verrattuna siihen, että jos samoja hevosia yrittäisi ilmoittaa isompien ratojemme lähtöihin.

Suomessa on tällä hetkellä 43 ravirataa ja 120 harjoitusravirataa. Joka vuosi käydään keskusteluja ratojen ja päällekkäisten totoravien vähentämiseen liittyen. Ymmärrän täysin tämän asian, koska talkooväen vähentyessä taloudelliset ongelmat tulevat nopeasti vastaan. Se on todella valitettavaa. Itse olen niin tunteellinen ihminen, että en pystyisi lopettamaan yhdenkään Suomessa toimivan raviradan toimintaa. Toisaalta sen takia minua ei varmaan halutakaan minkään raviradan toimitusjohtajaksi. En saisi ratoja kannattavaksi halaamalla asiakkaita ja päättäjiä, sekä vetoamalla tunteisiin. En usko, että itkukaan autttaisi. No, olen kyllä sinut näiden(kin) asioiden kanssa. Miettikää mitä pieniä raviratoja meillä on: Loviisa, Kausala, Jämsä, Kokemäki, Hankasalmi, Suonenjoki, Lapua, Kauhava, Pihtipudas, Lieksa, Kannus, Kalajoki, Haapajärvi, Kemijärvi, Kaukonen, Kurtakko ja Sodankylä. Legendaarisia raviratoja.

Minua harmittaa myös se, että raviurheilun pienkasvattajat usein unohdetaan. Puhutaan vain isoista kasvattajista, kuten esimerkiksi Kallelasta tai Hoss-kasvateista. Kaikki kunnia heille, ovat tehneet aivan uskomattoman loistavaa työtä suomalaisen raviurheilun eteen!!! Mutta vähän sama kuin pienten raviratojen kanssa: lehdistön, yleisen sosiaalisen median ja erilaisten ravipalkitsemistilaisuuksien pitäisi huomioida enemmän pienkasvattajia. Olen sydämestäni kiitollinen jokaiselle ravihevoskasvattajalle heidän työstään. Joka vuosi tai joka toinen vuosi monet pienkasvattajat tuovat yhden uuden varsan koelähtöön. Varsalla saattaa olla kasvattajan oma tamma emänä ja isänä myös oma ori. Nostan hattua korkealle näiden ihmisten edessä. Ihmisten puheista piittaamatta, ilman suuria menestyspaineita pienkasvattajat tekevät omaa kutsumustyötään sydämellä ja koko suomalaisen raviurheilun eduksi. Ilman meidän pienkasvattajia ja pieniä raviratoja Suomen raviurheilu ei olisi sitä mitä se on. Nämä asiat jäävät ymmärrettävästi isompien varjoon, mutta edellä mainitut instanssit voisivat jossakin kohtaa nostaa pienten raviratojen toimijat ja pienkasvattajat valokeilaan ja kiittää heitä julkisesti ennen kuin on liian myöhäistä. 2000- luvulla syntyneet uuden polven ravitoimijat eivät välttämättä lähde tukemaan pienten ratojen toimintaa tai, että alkaisivat kasvattaa hevosia pienellä budjetilla suvuista, joista ei ole kovia ja onnistuneita näyttöjä kilparadoilta.

Raviurheilussa kasvattajalla on aina unelma: "josko seuraava varsa olisi se, josta tulisi valtakunnan tähti tai vaikka maailman tähti." On sitten tänä keväänä syntyneen varsan isä maailman paras periyttäjä ja emä maailman yksi parhaista tammoista, niin välttämättä jälkeläisestä ei tule maailman parasta. Entä, jos se maailman paras varsa tuleekin ihan tavallisesta suomalaisesta siitosorista ja siitostammasta Kurtakon raviradan lähistöltä. Sitä ei koskaan tiedä; yrittämistä ei kannata koskaan lopettaa!


11.10.2018 Uudet kotisivumme ovat olleet esillä nyt parisen viikkoa. Olen itse oikein tyytyväinen sivuihimme, joissa suuri osuus on ollut Kotisivukone-palvelulla. Haluankin kiittää heitä tässä kohdassa hienosta työstään Scuderia Powerin hyväksi! Olisin iloinen, jos ehtisitte kommentoida näitä uudistettuja sivuja "Ota yhteyttä"- linkin kautta.

Värimaailma on sivuillamme pysynyt suurin piirtein samana. Hevosten kuvia ollaan suurennettu ja pääsivulle olemme saaneet "kuvakarusellin". Blogiini aion jatkossa kirjoittaa useammin, mutta joskus ehkä vähän tiiviimmin, mitä aiemmin olen tehnyt. Olen aika kova poika kirjoittelemaan liirumeita ja laarumeita. Jatkossa myös pyrin saamaan hevosista videopätkiäkin sivuillemme. Ongelma on tietysti edelleen se, että monet hevosistamme eivät asu Suomessa. Mutta voin luvata, että uusimman varsamme kuvia ja video(ita) tulee kohta katseltavaksenne. Voisitte muuten auttaa siinäkin asiassa... Varsa on tamma, isä on Up And Quick ja emä oma siitostammamme loveyoulainen Grande Dame. Varsalle pitäisi keksiä nimi. Nimen pitäisi olla kolmiosainen ja keskimmäisen sanan pitäisi olla "No"; niin kuin Love No Limit, Cash No Limit, Love No More, Cash No More... Ehdotuksia otetaan vastaan.

Tosiaan pääsivullamme, eli "Ajankohtaista"- sivullamme pyörii 11 kuvaa, joista haluan vielä uudestaan kiittää kuvaajia, jotka ystävällisesti antoivat luvan kuviensa julkaisemiseen sivuillamme. Eli kiitos Anette Naroma, Jari Piirala, Pauli Impola ja Traberfan.at. Hevonen on tietysti jatkossakin keskiössä ravisivustollamme. Silti usein unohtuu, että raviurheilu pitää sisällään paljon muutakin, kuin hevosten kilpailemisen, treenaamisen ja totoamisen. Hevosen ympärillä on usein valtava tiimi. Usein siitä tiimistä nostetaan esiin vain valmentaja ja omistaja. Itse arvostan valtavasti kaikkia muitakin hevosen ympärillä olevia tiimiläisiä: kasvattajaa, hoitajaa, kengittäjää, eläinlääkäriä, hierojaa, radan hoitajaa, paikkakunnan ja alueiden hevosjalostusliittoja, siittolan työntekijöitä, juuri edellä mainittuja valokuvaajia ja vaikka mitä. Julkinen kiitos teille kaikille toimijoille! Teette hienoa työtä, josta teitä ei muisteta tarpeeksi kiittää.

Tajusin myös tiistaina 9.10. Lahden Jokimaa tekee tähtiä- ravien yhteydessä, että raviurheilu on antanut minulle vielä paljon suurempaakin kuin jännitystä, totoamista ja yleisiä raveihin liittyviä oheisohjelmia. Olen saanut raviurheilun kautta upeita ystäviä, olen tavannut mielenkiintoisia persoonia; osasta on tullut jopa sydänystäviä. Nykyään odotan raveihin pääsyä yhtä paljon hevosten takia kuin raveihin liittyvien ihmistenkin takia. Arvostan älyttömästi ystäviäni, joita olen raviurheilun kautta saanut. Mistä olisinkaan jäänyt paitsi, jos en olisi aikanaan tätä harrastusta aloittanut. Kiitos raviystävät; nähdäänhän pian taas raveissa???!!!


15.8.2018 Cash No Limit; 4-vuotias ruuna, 10 starttia, tienestit 16 660€. Isä Ready Cash, emä Mystic Madonna ja emänisä Mystic Park. Pekka kysyi minulta vuosi ennen Cash No Limitin syntymää vuonna 2013, että saisimme astuttaa siitostammamme Mystic Madonnan Ready Cashilla. Mitä mieltä minä olisin asiasta? Tiesimme kumpikin, että Ready Cashin kilpailunäytöt olivat kiistattomat, mutta jälkeläiset eivät olleet juurikaan vielä radoille ehtineet. Minua arvelutti myös, että miten paljon isän Ready Cashin ja emänisän Mystic Parkin ominaisuudet siirtyisivät tulevaan varsaan. Mystic Park oli täynnä tulta ja tappuraa ja Ready Cashistäkin puhuttiin, että jo syntyneet varsat eivät olleet helpoimmasta päästä. Ajattelin, että pakko on kääntää tämä kortti, vaikka varsasta voi tulle negatiivisessa mielessä ruutitynnyri. Suomeen ei tullut kuin muutama astutusoikeus Ready Cashille ja meillä oli onni saada niistä yksi ja seuraavana vuonna saimme vielä toisenkin astutuksen, josta sitten syntyi tamma, täyssisko Cash No Limitille, eli Cash No More. Tamma on nyt 3-vuotias ja valmennuksessa Tuomas Korvenojalla.

Cash No Limit syntyi Ranskassa Haras de Cornevillessa Erik Dragtin luona. Varsa oli syntyessään aika musta ja Dragtin mukaan näyttävä ilmestys. Varsa-aika meni Ranskassa emänsä Mystic Madonnan kanssa. Cash No Limit tuotiin Suomeen tunnistettavaksi 2014 vuoden lopussa ja ruuna, silloinen ori vietiin viettämään laadukasta varsa-aikaa KS-(ratsu)tallille Hauhoon. Eeva-Liisa Penttilä piti huolen silmäterästämme 1,5- vuotiaaksi asti. Olemme edelleen syvästi kiitollisia KS-tallille Cash No Limitin huolenpidosta. Myös Cash No More sai viettää varsa-aikansa KS-tallilla. Leo Mönttinen otti Cash No Limitin opetukseen ja valmennukseen 2015 vuoden loppupuolella. Muistan, kun kävin CNL:ä ensimmäisen kerran Leksalla syysmyöhään ulkona pimeällä katsomassa, niin en poikaa erottanut syyspimeässä kuin silmämunistaan. Oli poika niin musta väritykseltään, niin kuin tänä päivänäkin on.

Leksa treenasi Cashia säännöllisesti ja piti hyvän huolen suojatistamme. Leksan luota ajettiin Jokimaalla opetuslähtö. Oripoika ei näyttänyt tuossa vaiheessa kovinkaan kaksiselta; oli erittäin takakorkea, jopa 10 cm. Leksalle tulleen haaverin seurauksena, hän joutui pistää valmennettavat hevoset talliltaan pois ja tuli kiire etsiä Cash No Limitille ja Bullo Citrullolle uusi koti ja uusi valmentaja. Bullo meni Utalalle ja Cash meni Leksan suosituksesta Antti Ojanperälle. Tuota ratkaisua ei ole tarvinnut katua; Leksa tiesi mitä teki. Cash on ollut nyt Antti Ojanperän tiimin valmennuksessa reilut 1,5 vuotta. Antti, kun sai Cashin valmennukseensa ja ajeli oripojalla muutaman viikon, niin hän ehdotti, että poika ruunattaisiin, oli sen verran hankala tapaus, eikä tehnyt treeneissä täyttä totta. Suostuimme tietysti asiaan. Tämän jälkeen Antti ajeli Cashilla muutaman kuukauden. Soittelin ja kyselin, että mites peli vetää? Antti vastasi, että kyllä tästä ihan hyvä iltaravihevonen tulee, mutta ei mitään maailman valloittajaa. Sanoi hevosen olevan vieläkin 3-vuotiaana todella paljon takakorkea. Antti kuvaili Cashin olevan seinällä olevan yhden lautarivin verran takakorkea. Eli oikein kunnolla takakorkea. Olin tietysti puhelun jälkeen harmissani, että ei Ready Cashiin satsaaminen näyttänyt kannattavan. Kiitin kuitenkin Anttia rehellisyydestä asiakkaita kohtaan. Jopa hevosen myynti kävi mielessäni. Pekka kuitenkin sanoi, että katsotaan rauhassa, kyllä hevosesta voi tulla paljon parempi, mitä Antti arvelee.

3,5- vuotiaana Cash No Limit juoksi, edelleen takakorkeana, koelähdön. Se meni todella hyvin. Antti päätti ilmoittaa hevosen Joensuuhun täyden matkan volttiin. Ruunahan oli tuossa startissa ylivoimainen ja juoksi ajaksi 18,4. Neljävuotiskausi, eli tämä vuosi käynnistyi maaliskuun lopussa Kaustisella kovassa talvikelissä hokkikengässä. Ruuna oli tuossankin startissa ylivoimainen täyden matkan ryhmälähtöajalla 17,2. Tuolloin minulla ensimmäisen kerran kävi mielessäni ajatus, että vajaa puoli vuotta Derbyyn aikaa; olisiko tässä ainesta jopa Derby-hevoseksi. Ehkä ei sittenkään. Antti kuitenkin vahvisti minun ja Pekan ajatuksia, että kyllä tässä saattaisi olla mahdollisuuksia niihin kekkereihin. Tämän jälkeenhän Cash juoksi kesällä huimia juoksuja; muun muassa Seinäjoella 2100 metrin voltista ruuna laukkasi ja jäi koko porukan jälkeen. Sieltä vain sitkeä poika kiersi koko porukan ja voitti vielä lähdön jopa suhteellisen helposti. Jäätävin juoksu oli kuitenkin Derby-karsintoja edeltävä startti Rovaniemen kuninkuusraveissa. Cash No Limit juoksi porukan hännillä, kiersi taas koko porukan ja juoksi täyden matkan voittoajaksi 12,5! Aika jäi vain 0,1 sekuntia Brad De Veluwen ja Zatopek Hossin Suomen ennätyksestä. Tuo juoksu viimeistään todisti, että kyllä Derby-karsintoihin kannattaa osallistua. Paineita meillä ei ole. Karsiutuminen finaalista ei olisi maailman loppu. On tosi kiitollinen olo, että meillä on ollut paljon hyviä hevosia ja nyt pääsemme kokeilemaan ainakin Derby-karsinnoissa, että jatkuuko ruunamme lento, vai ovatko muut selityksettä parempia.

Cash No Limit on meidän ruma ankanpoikanen, josta on kuoriutunut jotain todella hienoa. Takakorkea hevonen on edelleenkin ja mustat pääsuojat saavat ruunan näyttämään pelottavalta. Päälle päin ei ikinä uskoisi mitä hevosen sisällä on! Nyt toivomme Ojanperän tiimille sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä hevosen kanssa. Hevonen on erittäin hankala tapaus, jopa pöljä välillä. Tarkkaavaiset ravien seuraajat ovat varmaan huomanneet, että Cashin kanssa joutuu ennen starttia kulkemaan suupielessä kiinni. Antti sanoo, että aivan viime tingassa 30 sekuntia ennen starttia avustaja vasta lähtee pois radalta ja Antti kääntää kohti lähtöautoa. Cash höykyytti Jorma Kontiota Suur Hollola- raveissa ennen starttia siihen malliin, että Mestarillekin oli tullut vähän tuskan hiki.

Pitäkäähän hyvät ravi-ihmiset meille peukkuja! Niin ja pidetään tietenkin peukkuja kaikille muillekin Derby-karsintoihin osallistuville. Ravi-ihmiset ovat yhtä perhettä ja kaikkien onnistumisista ja menestymisistä täytyy osata iloita täysin rinnoin. Jes!!!


25.7.2018 Tänä kesänäkin on tullut moneen kertaa harmiteltua Bullo Citrullon viimesyksyistä loukkaantumista ja kilpailu-uran päättymistä. Toisaalta on hieno huomata, kun 10-vuotias ruuna saa kerrankin nauttia laidunkaudesta täysin siemauksin ja voi muutenkin silminnähden hyvin. Voi sanoa kaikesta huolimatta, että elämä hymyilee upealla ruunalla. Kiitos vielä Pirkkalan suuntaan Bullon hienosta hoidosta ja perheenjäseneksi otosta!

Varmasti haikeutta tuo ravihevosen omistajille, valmentajille ja hoitajille myös hevosen kilpailu-uran loppuminen, ei loukkaantumiseen liittyen, vaan iän tuomasta kilpailuluvan päättymisestä johtuen. Eilen olin Teivon raveissa ja katsoin pientä kuuden hevosen suomenhevoslähtöä haikein mielin; mukana olleet Jylhätuli ja Topper saattoivat olla viimeisen kerran livenä silmieni edessä kilpailusuorituksessa, koska molemmat ovat 15-vuotiaita ja kilpailulupa loppuu vuoden loppuun mennessä. Myös ravikuningas Köppinen on 15-vuotias ja tämä kausi jää superoriin viimeiseksi kilpailukaudeksi. Kuninkuusraviosanottaja A.T. Visku on myös 15-vuotias. Kuninkuuslähdön osanottajista A.T. Veli ja Metkutus ovat 14-vuotiaita. Tämä ikäasia varmasti jakaa ihmisten mielipiteet: miksi suomenhevonen ei voi jatkaa kilpailemista 16-vuotiaana, jos terveystilanne on hyvä ja hevonen nauttii kilpailemisesta ja treenaamisesta? Itse asiaa sen kummemmin perustelematta, olen sitä mieltä, että 15 vuotta riittää mainiosti kilpailuluparajaksi suomenhevosilla. Köppinen ja Jylhätuli voivat jatkaa eläkepäivillä siitosoriuraansa ja nauttia eläkepäivistä terveinä. Omistajat saavat myös nauttia fyysisesti ja henkisesti terveen silmäteränsä eläkepäivistä suurella kiitollisuudella.

Helle on varmasti ollut viime viikkoina ravihevosille hyvin haastava ja varmasti välillä raskaskin. Olen miettinyt, että miten hevosilla huolehditaan nesteen riittävyys tällaisilla keleillä. Pelkkä nestekään ei varmasti riitä. Ihmisillä on huolehdittava nestemäärien lisäksi suoloista, suolasta, magnesiumista, sinkistä, kuparista, rikistä ja muista tärkeistä kivennäis- ja hivenaineista. Olisi hienoa kuulla ammattilaisen suusta, että kuinka paljon ja mitä kivennäis- ja hivenaineita ravihevosille pitää antaa ja kuinka usein. Lisäksi pitääkö helteellä määriä vielä lisätä merkittävästi. Liikaakaan ei voi ottaa, kun esimerkiksi ihmisillä liiallinen magnesiumkloridin nauttiminen vetää pohjalaisittain sanottuna "vattan ruikulle". Ehkäpä selvitän asiaa itse, kun ravihevosten hyvinvointi tosissaan kiinnostaa ja haluan, että hevoset saavat ansaitsemansa huolenpidon helteelläkin, ihan niinkuin ihmisetkin. Tiedän, että hevosihmiset hoitavat kyllä hevosia millin tarkasti, mutta hellejaksolla ihmisiä jopa menehtyy helteeseen liittyvien suojatoimenpiteiden ollessa vajavaisia, niin kyllä huoli kaikista eläimistäkin on ihan aiheellista. Ihmisten on myös helppo pulahtaa kylmään veteen tai mennä viileään suihkuun tai vaikka seisoskelemaan tuulettimen eteen. Hyvin varustelluissa kodeissa puhaltavat ilmalämpöpumput ja erilaiset viilennyslaitteet. Miten ravihevoset, joilla ei ole lähellä uittopaikkaa, suihkua, viilennyslaitteita, ilmalämpöpumppuja jne. jaksavat tässä helteessä usein vielä paarmojen ja kärpästen piirittämänä?

Ihmiset yleensä pitävät tosi hyvää huolta eläimistään ja varsinkin hevosistaan, mutta ajatelkaapa kuinka meitä Luojan luomia kaksijalkaisiakin on moneen lähtöön; eräässä Etelä-Pohjalaisessa kunnassa on kevään ja kesän aikana tuotu löytökissoja eläintiimi- suojapaikkaan 59 kappaletta!!! Yhdellä Suomen paikkakunnalla 59 kappaletta. Sitten kun lasketaan, vaikka 100 kuntaa ja jokaisessa keskimäärin 60 löytökissaa. Se tekee yhteensä 6000 löytökissaa kevään ja kesän aikana. Osa näistä tietenkin on ihmisten hallitsemattomissa, mutta kaikki tämä hulluus on lähtenyt ihmisten toiminnasta tai toimimattomuudesta. Kissoistakin kun huolehdittaisiin niinkuin ravihevosista, niin ongelmat olisivat aika vähäisiä.

Viikonloppuna se kajahtaa: Kuninkuusravit!!! Jes; aion katsoa kaiken mahdollisen mitä televisiokanavilta tapahtumasta näytetään. Toivotan Rovaniemelle onnea tapahtuman järjestämisessä ja onnea myös kaikille Kuninkuus-seppeleiden tavoittelijoille! Samaan syssyyn haluan sydämestäni kiittää Ponsse Oyj:tä, LähiTapiolaa ja Hevosurheilu-lehteä heinäkuun ilmaisista ravilähetyksistä Estradi-kanavalla. Arvostan!!!


28.5.2018 Nyt on kyllä kestänyt hävyttömän kauan viime kerran kirjoituksesta. Pahoittelen suuresti. Olen ollut leipätyöstäni opintovapaalla ja opiskelujen kirjallisia töitä on ollut tolkuttoman paljon ja vielä suuritöisiä. Niiden kirjoitusmäärillä olisin tehnyt jo 100 blogikirjoitusta.

Viikonloppuna oli taas perinteinen, fantastinen Elitloppet- tapahtuma. Vieläkään en ole paikan päälle päässyt kyseistä tapahtumaa seuraamaan. Tapahtuma on usein ollut koulujen päättymisviikonloppuna; mikä on opettajan ammatissa aika haastava päivä ravireissun tekemiselle. Toki nyt tapahtuma on ollut ainakin pari kertaa viikko ennen koulujen kevätjuhlia. Oli pakko jo kurkistaa ensi vuoden päivämäärät. Ne ovat nyt suopiollisemmat kuin koskaan ennemmin 25.- 26.5.2019. Nytkö minun aikani on koittanut? Voiko nyt jo varata reissun, myydäänköhän sinne jo matkapaketteja? Ainoa vaihtoehto reissun toteutumiselle on varauksen tekeminen jo nyt, että en ehdi siihen mitään muuta varaamaan samalle viikonlopulle. Toisaalta, jos luottaisin älyttömän hyvää tuuriini ja osallistuisin kaikkiin arvontoihin, joissa voi voittaa Elitloppet-matkan kaikkinen lisukkeineen. Ei sekään huono vaihtoehto olisi. Tai, jos odottaisi, että hyvä haltija kävelisi Vermon tallialueella vastaan ja sanoisi, että hänellä on minulle ensi vuoden Elitloppetiin kutsuvierasliput ja matkat sekä majoitukset. Niin ja tietenkin pullo kuohuvaa oman hevosen Harper Hanover- lähdön voittoa varten . Ai minkä hevosen; no se nähdään ensi vuoden toukokuulla.

Vielä Elitloppetista. Suomalaiset tekivät kosolti raveissa hienoja suorituksia. Toki kovimpiin lähtöihin emme hevosia mukaan saaneet. Kun maastamme löytyy taas kevyesti alta 10,0- vauhteja juokseva hevonen, niin varmasti kutsu tapahtumaan on lähellä. Silti mielestäni suomalaisten paras mahdollisuus päälähtöön mukaan pääsemiseksi, on yrittää voittaa Finlandia-ajo ja saada sitä kautta kutsu kilpailuun. Finlandia-ajon voittoon on kuitenkin hyvällä juoksun kululla muutamalla hevosella mahdollisuudet. Harmi, jos ensi vuonna Elitloppetiin pääsen, niin Bold Eaglen taustajoukot ilmoittivat juuri, että eivät tule koskaan enää Elitloppetiin. Juuri tuon kyseisen hevosen olisin nimenomaan halunnut livenä nähdä. Pidän hevosta kuitenkin edelleen maailman parhaana ja monipuolisimpana hevosena. Kaikki kunnia kuitenkin Ringostarr Trebin eiliselle voitolle!

Hienoja raveja on Suomessa ja muualla maailmassa juostu pitkin kevättä. Silti keväästä ja lopputalvesta on valitettavasti jäänyt eniten mieleen Suomen raviurheilua ravisuttanut "tunnistamisjupakka", missä 56 ravihevosvarsaa merkittiin kantakirjaan osittain virheellisten asiakirjojen perusteella vuosina 2012-2017. Suomen Hippoksen hallituksen puheenjohtaja Antti Lehtisalo irtisanoutui ymmärrettävästi kyseisen asian johdosta. Maa- ja metsätalousministeriön asettama hevostalouden selvityshenkilö eläinlääkäri Antero Tupamäki erosi myös jupakkaan liittyen vain neljän kuukauden jälkeen siitä, kun hänet oli nimetty hevostalouden selvityshenkilöksi. Sitten sekoili myös Hippoksen hallituksen jäsen Kari Lähdekorpi: "Kun suuresti arvostamani Antti Lehtisalo lähti, katsoin, etten minäkään voi enää jäädä." Sen jälkeen Lähdekorpi nukkui yön yli ja tuli katumapäälle: "Ne, jotka minut ovat tähän hommaan valinneet, ovat pitäneet kovia puhutteluja, miksi näin hätiköidysti toimin. Itsekin olen alkanut miettiä, onko oikein luistaa vastuusta tässä vaiheessa. Vähän raukkamaiselta se tuntuu." Niinpä niin. Antti Lehtisalo oli ollut osallisena ja yhtenä tekijänä tunnistusjupakassa, ja kun Lähdekorpi sanoi lähtevänsä Lehtisalon perässä pois Hippoksen hallituksesta, niin silloin maallikolle tuli mieleen, että onko Lähdekorvellakin ollut jotain osaa ja arpaa tässä asiassa? Ei ollut ollut, mutta sellaisia johtopäätöksiä hätäisempi ravi-ihminen teki. Joka tapauksessa joko Hippoksen hallituksesta lähdetään tai ei lähdetä. En olisi odottanut jämäkältä Lähdekorvelta tällaista sekoilua. Kaikki sääntöjen vastaisesti tunnistetut hevoset asetettiin kilpailukieltoon ja niiden sekä kasvattajien nimet julkistettiin sosiaalisessa mediassa. Kilpailukielto oli mielestäni ihan aiheellinen, mutta itse en olisi lähtenyt julkistamaan hevosten ja kasvattajien nimiä. Se ei mielestäni ollut tarpeellista. ONKO MEILLÄ SUOMALAISESSA RAVIURHEILUSSA VARAA TÄLLAISEEN SEKOILUUN JOKA HEMMETIN VUOSI??? Tsemppiä uudelle Hippoksen hallituksen puheenjohtajalle Juha Rehulalle! Ei pitäisi ainakaan paineita olla tehtävän hoidossa, kun ei enää huonommin voi mennä. Jos yhtään kartalla olen, niin hallitukseen kuuluvat Rehulan lisäksi varapuheenjohtaja Kari Eriksson ja jäsenet Markku J. Jääskeläinen, Marjo Kaipainen, Juha Lyyski ja Hannu Nivola. Aamen.

Täytetään kaikesta huolimatta kesällä suomalaisia raviratoja, nauttien raviratojen palveluista ja runsaasta toto-pelaamisesta. Nyt tarvitaan jokaista suomalaista ravi-ihmistä, että saadaan hevosille ja raviyhteisölle heidän ansaitsemansa huomio ja arvostus. Minä ainakin rakastan sydämeni pohjasta raviurheilua!

19.1.2018 Raviurheilu sai eilen maistaa valtakunnallista menestystä, mutta aika monen mutkan takaa. Nimittäin hiihtäjä Iivo Niskanen valittiin Suomen Urheilugaalassa vuoden 2017 parhaimmaksi urheilijaksi. Iivo tunnetaan innokkaana hevosmiehenä ja kilpahevosten omistajanakin. Hän on muun muassa Victory Bonsain ja Cameron Evon omistajaporukassa. Eli voidaan sanoa, että Iivon valinta Suomen parhaaksi urheilijaksi linkittyy myös raviurheiluun. Iivohan on pienestä pitäen käynyt Vieremän raveissa ja ollut aina kiinnostunut hevosista. Uskon, että ravit ovat varmasti Iivon kovalle treenaamiselle loistavaa vastapainoa ja henkisen puolen akkujen latauspaikkoja. On nimittäin tärkeää, että huippu-urheilijan elämässä on joku tasapainottava tekijä, perheen lisäksi, kovalle treenaamiselle. Se ei voi olla henkisesti tai fyysisesti liian kuormittava harrastus tai asia. Se ei voi myöskään olla stressiä aiheuttava tai liikaa aikaa vievä asia. Siitä pitää osata nauttia ja ammentaa voimavaroja muuhun arkielämään ja treenaamiseen. Iivolla se asia on ravit. Eli Iivo voitti eilen, niin ravitkin voittivat eilen. Harmi vain, kun "oikeaa" raviasiaa eli Vuoden sykähdyttävimmän urheiluhetken äänestyksessä olleen Villiamin Ruotsin Kriterium-voittoa ja siihen liittyvää Timo Nurmoksen panosta hevosen kasvattajana, omistajana ja valmentajana ei noteerattu mielestäni tarpeeksi hyvin. Timo Nurmoksen reaktiot aikanaan voiton jälkeen kertoivat, että mitä tunteita (ravi)urheilu parhaimmillaan ihmisille tuo. Äänestyksessä tuo sykähdyttävä hetki sai noin 2200 ääntä. Jos me ravi-ihmiset olisimme enemmän yhdessä rintamassa omiemme puolella, niin äänimäärä olisi ollut pikkuisen eri luokkaa. Olisi hienoa, kun olisimme vielä enemmän kuin yhtä perhettä ja olisimme aina valmiita tukemaan toisiamme. Raviurheilu elää aikamoista murrosvaihetta ja yhteen hiileen puhaltaminen korostuu koko ajan enemmän ja enemmän.

Magic Monday- uusi piristysruisku ravipelaamiselle? Kyllä uskon, että asia tulee (toivottavasti) juurikin näin olemaan. Palkinnot ovat sitä luokkaa, että Magic Monday- lähtöihin luulisi tulevan jatkossa(kin) hyviä hevosia ja pelaajien mielenkiinto sitäkin kautta varmasti lisääntyisi. Silti tuntuu, että yllättävän vähän hevosia mukaan ilmoitetaan. Lähdöistä ei ole juurikaan jouduttu hevosia karsimaan ja välillä on jopa vajaitakin lähtöjä. Mistähän tämä mahtaa johtua. Luulisi, että hyvät palkinnot innostaisivat ilmoittamaan mukaan hyviä hevosia. Onko mahdollisesti valmentajilla ja omistajilla ajatus, että ajetaan kilpaa vähän keväämmällä ja lämpimämmällä säällä? En tiedä, mutta nyt sitä rahaa olisi kyllä tyrkyllä. Siitä kuitenkin on pidemmän aikaa valitettu. Pistäkääs ihmiset hevosia starttailemaan! Kesällä taso ja vauhdit ovat paljon kovemmat ja silloin myös hevosia tullaan varmasti karsimaan enemmän pois lähdöistä. Eikä se ole itsestään selvyys, että silloin kaikkien hevoset pääsisivät mukaan jokaiseen haluttuun lähtöön. Yksi huono puoli Magic Monday- raveista tulee heti mieleen. Itselläni on paljon tuttuja, jotka eivät lähde raveihin paikan päälle kuuden ravilähdön takia. Olen viemässä 20 urheilumiestä kohta Teivoon raveihin. He sanoivat heti, että maanantaina ei ainakaan mennä kuuden lähdön takia paikan päälle iltaa viettämään. Tällä tavoin päiväksemme valikoitui tiistai 30.1. Silloin on yhdeksän lähtöä ja aikaa pelata, syödä ja rupatella rauhassa. Eli pelkään, että Magic Monday- raveissa paikan päällä yleisömäärät voivat jäädä pieniksi. Itse olen vanhan kansan ravimies: ei raveja voi seurata aidosti kiinnostuneena kuin paikan päällä. Pelkästään pelaamista ajatellen kotisohvakin käy, mutta niin harvoin kuin raveihin pääsee, niin sinne mennään aikaisin ja siellä myös ollaan mahdollisimman kauan. Pelataan joka lähtöön, syödään jotain, vaihdellaan kuulumisia, innostetaan ensikertalaisia ja piipahdetaan tallilla. Tähän ruljanssiin ei kuusi lähtöä riitä. Magic Monday- raveissa on ollut keskimäärin 400-900 katsojaa. Katsoin, että muun muassa Jyväskylässä ja Kuopiossa on ollut tammikuun aikana aika tarkasti yhtä paljon katsojia Magic Monday- raveissa kuin radan tavallisissa raveissa. Eli ainakaan vielä radan katsojamäärissä ei ole eroja suuntaan eikä toiseen Magic Monday- ravien ja tavallisten ravien välillä. Toki otanta on vielä pieni ja Magic Monday- ravit ovat vasta pyörineet vajaat kolme viikkoa. Parin kuukauden sisällä nähdään, että vetävätkö Magic Monday- ravit paikan päälle katsojia.

Bold Eagle. Edelleen mielestäni maailman paras hevonen. Ihmiset ovat alkaneet arvostella hevosta, kun tolpparivi on vaihtunut kakkosriviksi. Voitot ovat pikkuisen kiertäneet, mutta taidot ovat tallella. Siitosoriina oleminen on varmasti vähän vaikuttanut hevosen tekemiseen, mutta Prix d'Ameriquen ori tulee voittamaan. Siihen lähtöön on tähdätty. Hevonen tulee viimeiset sadat metrit kuin tykin suusta ja enkä usko, että kukaan pystyy vastaamaan tuohon kiriin. No, toisaalta eipä Bold Eaglen omistajilla ainakaan ole mitään hätää. Hevonen astuu sitä 100 hevosta vuodessa ja jos varsamaksu on suurin piirtein 25 000 euron luokkaa, niin eipä omistajien tarvitse Hurstin joululounaalle jonotella koko elämänsä aikana. Herran jestas; hevonen on 7-vuotias ja ilman haavereita astutuksia voi tapahtua vielä ainakin 10 vuotta. Kertolaskuna vuodessa 100 x 25000 euroa on noin 2,5 miljoonaa euroa, tämä kertaa 10 vuotta on 25 miljoonaa euroa. Hevosen arvo on varmasti karkeasti arvioiden 50 miljoonan euron paikkeilla ja ori on tienannut tähän mennessä juoksuillaan noin 3,5 miljoonaa euroa ja lisäksi omistajien tienesteihin tulee päälle vielä ties mitä sponsorisopimusrahoja, niin uskon, että taustajoukot rahallisesti tulevat pärjäämään ihan kohtuullisesti. Niin ja nyt kun napsahtaa Prix d' Amerique-voitto, niin sieltä tulee kahisevaa noin 450 000 euroa, niin kaikki edellä mainitut kun lasketaan yhteen saadaan lähelle 80 000 000 euroa. Kyllä raviurheilulla voi itsensä elättää...

Mahtavaa ravivuotta vielä kaikille! Huolehditaan yhteisesti, että raviurheilu voi tänä vuonna hyvin. Huolehditaan, että se voi ensi vuonna ja ensi vuosikymmenelläkin hyvin. Huolehditaan, että tuleva sukupolvi saa itselleen raviurheilusta mieluisan harrastuksen ja pedataan asioita siihen malliin, että meidän saappaisiin olisi kiva astua (en nyt tarkoita siitosoritoimintaa saappaaseen) ja pöytä olisi katettuna hyvillä tulevaisuuden näkymillä ja hevoskasvatukseen panostuksina, sekä hevosmäärällisesti että myös taloudellisesti.


10.11.2017 Hyvää Martin-päivää Martti Keskinen, Martti Ahtisaari, Martti Vainio, oma isä-Marttini ja tietenkin kaikki muutkin Martit ympäri Suomen maan! Olen itsekseni miettinyt, että oliko hyvä asia lukea paikallisesta sanomalehdestä ja Hevosurheilulehdestä otsikko "Teivon siirtoa koskeva selvitys käyntiin". Ensimmäinen reaktioni asiaan oli kauhistus ja järkytys. Mieleeni tuli välittömästi "kotiratani" Vaasan raviradan synkkä loppu ja naurettava Mustasaaren uuden huippuradan rakentaminen. Mustasaareen ei rataa tullut eikä tullut muuten mihinkään muuallekaan Vaasan seudulle. Tämä asia oli muutama vuosi sitten Vaasan seudun suurin vitsi. Tie rakennettiin uudelle "raviradalle" ja asvaltoitiin parkkialueet, mutta sitten ilmeisesti loppuivat rahat. Muutama miljoona saatiin kuitenkin upotettua edellä mainittuihin asioihin, eikä rataa oltu aloitettu siinä vaiheessa edes rakentamaan. Nuokin miljoonat olisi voinut laittaa tämän päivän tai edellisvuosien Nenäpäivään, että olisi tullut rahalle edes jonkinlaista vastinetta.

Teivon tilanne minua kyllä huolestuttaa. Löytyykö mahdolliselle uudelle raviradalle hyvä paikka Ylöjärveltä? Kannattaako nykyisen raviradan paikalle rakentaa muun muassa asuintaloja? Olen aina sanonut, että Teivon ravirata on Suomen ylivoimaisesti kauneimmalla paikalla. On hieno, kun portista astut sisään, niin näet hienon "ravikattilan" ja huippuhienon edessä aukeavan maiseman. Teivon raviradan sijainti on muutenkin loistava. Joka puolelta Suomesta raveihin tulo Teivoon on hyvin selkeä ja hyvien tieyhteyksien päässä.

Minulta vietiin Vaasan kotiravirata ja nytkö viedään nykyinen kotiravirata? Minua pelottaa ajatus, että Teivon sora- ja hiekkaharjun maastoon rakennetaan koteja, joissa ihmiset joutuvat elämään mahdollisen radonriskin alaisena. Hyvin ilmaa läpäisevät sora- ja hiekkaharjut ovat radonpitoisen ilman ehtymätön lähde. Radon voi aiheuttaa ihmisille esimerkiksi keuhkosyöpää. Toki mahdollisiin taloihin tehdään tietenkin radonputkitukset, jotka auttavat asiassa. En ole mikään radonasiantuntija, mutta pelottaa kun tietää, että radon on radioaktiivinen kaasu, joka syntyy uraanista. Olen usein miettinyt juuri hiekkaharjuilla tai soraharjuilla ja soramontuilla olevia ravi- tai harjoitusratoja, että kuinka haitallisia ne ovat hevosille, valmentajille ja hoitajille. Eihän se tietenkään silloin ole paha, jos käyt niissä paikoissa joskus, mutta se, että valmennat kyseisillä paikoilla vuosikymmeniä ja hevoset myös asuvat lähes puolet koko elämästään hiekka- tai soraharjupohjaisilla ravipaikoilla. Toisaalta valmennuspaikat ovat hyvin tuulettuvia, kun ovet ovat usein auki ja sitä kautta varmasti tuuletus pelaa. Myöskään muovia tuskin käytetään ratatallirakennuksen seinien kosteussulkuina. Eli jos jotain hyvää Teivon raviradan siirrossa olisi, niin poispääsy hiekka- ja soraharjulta voi olla hevosten, valmentajien ja hoitajien terveyden kannalta hyväkin asia. Myös uusi rata voisi olla pohjaltaan sellainen, että ei käy samaa kuin pari viikkoa sitten, kun Teivon tiistairavit jouduttiin perumaan viime tingassa sateiden aiheuttamien ratavaurioiden takia. Eli jotain positiivistakin löydän mahdollisesta paikan vaihdosta. Kunhan ei vain kävisi "mustasaaret".

Toton SM- turnauksen finaali käydään huomenna lauantaina 11.11. Vermon V76- ravien yhteydessä. Olisi erittäin hienoa joskus selvittää tiensä tähän hienoon finaaliin. Tänä vuonna en päässyt edes alkukilpailuun, mistä olisin voinut yrittää selvittää tieni toto-aatelisten todelliseen voimainkoitokseen. En ole ainoa joka jäi alkukilpailussa rannalle ruikuttamaan. Olin mielestäni hyvissä ajoin ilmoittamassa itseäni Teivon alkukilpailuun, mutta paikat olivat jo täynnä. Muutama muukin alkukilpailu oli jo täynnä. Tyhjää oli siinä vaiheessa vain radoilla mihin en aikataulullisesti ja maantieteellisesti kyennyt lähtemään. Joillekin kavereistani kävi samalla tavalla. Olisi hienoa, jos jatkossa radoilla ei olisi mitään osanottajakattoa kilpailjoiden suhteen. Tiedän, että suuri kilpailijamäärä tuo lisätyötä ja yllätyksellisyyttä SM-osakilpailuraveihin, mutta onko toisaalta Suomen raviurheilussa varaa sanoa, että ei mahdu, meitä on jo liikaa! Minä ja kaverini, emme lähteneet sitten ollenkaan raveihin. Toto SM-turnaus olisi ollut syy lähteä pelaamaan ja kilpailemaan, mutta pettymys kilpailuihin pääsemättömyydestä oli niin suuri, että ravit jäivät käymättä ja pelaamatta.

Lopuksi haluan kiittää hienoa ja poikkeuksellisen lahjakasta tammaa Veniceä hienosta kilpailu-urastaan! Teit ainakin minuun lähtemättömän vaikutuksen, kiitos!!!


2.10.2017 Bullo Citrullo. Mitä voin sanoa, kuin kiitos! Kiitos, että olit ravihevosena niin palvelualtis ja teit asioita ihmisten mieliksi, vaikka toki varmasti itsekin nautit juoksemisesta. Sinusta oli helppo tykätä, vaikka varsana sinua aika huimapäänä, gangsterinakin pidettiin. Oli jännittävä ostaa Niskasen Timon ja Soinisen Pekan kanssa sinun emäsi kantavana Ruotsista. Emä Mystic Madonna kantoi sinua sisässään. Olen ollut etuoikeutettu ja päässyt seuraamaan sinua ihan sinun ensiaskeleistasi asti. Edes kauneimmissa unelmissani en olisi voinut kuvitella kuinka hieno ravuri ja ylipäätään hevonen sinusta tulisi.

Inhosit usein kilpailuissa pehmeää, huonosti pitävää rataa. Sinun ei pitänyt koskaan pärjätä hokkikengässä, mutta niin vain teit monta upeaa suoritusta ja voittoakin nimenomaan hokkikengissä. Lähtöauton takaa vauhtisi ei oikein tahtonut riittää ja siksi jouduit juoksemaan lähes aina porukan raskaimman juoksun. Toki vanhemmiten sinulle pyrittiin tarjoamaan säästöjuoksu, koska ei kukaan hevonen juokse 130:a starttia raskaimman kautta. Olit lähtöjen jälkeen aina tosi nopeasti palautunut. Sinulla oli harvinaislaatuinen moottori. Vieläkin pidät nimissäsi 4-vuotiaiden oriiden ja ruunien 3100 metrin volttilähetyksen Suomen ennätystä 15,3. Muistan vieläkin tuon kyseisen juoksun. Irtosit muusta joukosta kepein askelin ja kiihdytit vauhtia loppua kohden omaksi iloksesi. Mietin, että kuinka lujaa olisitkaan mennyt, jos oikein aikaa olisi lähdetty ajamaan. Kyseisen juoksun voittoseremonioista otettu kuva päätyi painettuna t-paitoihimme. Nämä t-paidat yllä seisoimme ylpeinä Derby-finaalissa ennen ja lähdön jälkeen, vaikka kaikki tiesimme, että et tulisi lähdössä menestymään, koska taivaalta oli tullut järkyttävät määrät vettä ja rata oli kuin juoksuhiekkaa. Lähdön voitti eräs Brad De Veluwe. Norjassakin kävit Bradin kanssa yhdessä 3-vuotiskaudellasi Ulf Thoresenin muistoajossa. Siellä sää oli samanlainen kuin Derby-lähdössä. Tukholmassa onnistuit yleensä aika hyvin. Solvallassa juoksit 4-vuotiaana UET Grand Prixin karsintalähdön kolmanneksi, eikä finaalipaikka ollut kovinkaan kaukana. Nämä kaikki edellä mainitut ja monet muut asiat saavutit Markku Niemisen valmennuksessa. Kiitos Niemisen tallille yhteisestä ajastamme Bullon kanssa ja tietysti Janne Ranta-Krenkulle hyvästä Bullon opettamisesta, mikä ylipäätään mahdollisti Niemiselle hyvän alun Bullon valmentamisen suhteen.

Lähdit Niemiseltä ruunattuna lumileirille Jouko Kankaan luokse Kittilään. Tämä aika oli sinulle varmasti henkisesti hyvää akkujen latausaikaa. Kiitos tästä ajasta Jouko Kankaalle! Alkutalven jälkeen 6-vuotiskauden alussa aloitimme yhteistyön Leo Mönttisen kanssa, jona aikana löysit itsesi uudelleen, suureksi osaksi Leon ansiosta ja myös pitämäsi Heidi Loukeisen ansiosta. Mönttisen aikana pääsit kilpailemaan montéssa ja siinä(kin) sinä olit erittäin hyvä. Juoksit jopa ennätykseksesi jääneen ennätystuloksesi monté- lähdössä 13,3. Jenni Kaija oli sinulle loistava ohjastaja, samoin myöhemmin Maija Fors. Meille Pekan kanssa jäi vielä olo, että olisit pärjännyt montéssa vielä jatkossakin. Voitithan vain, tätä kirjoittaessani, kaksi kuukautta takaperin Vermon kuninkuusraveissa kovatasoisen monté- lähdön. Kiitos Leksa ja Leksan tiimi, kiitos Heidi, Jenni ja Maija!

Viimeisen kilpailuvuoden kilpailit mainiosta Utalan tallista käsin. Tuon vuoden aikana monté- tuloksesi vain tuntuivat parantuvan ja näki, että Utalan tallilla sinun oli hyvä olla. Harmittaa, kun yhteistyösi Juhan ja Sannan kanssa jäi vain vuoden mittaiseksi. 16.9.2017 jäi sinun viimeiseksi kilpailuksesi. Urasi päättyi kovalla tasolla Pohjoismaiden Mestaruus- monté- lähdössä. Juoksit kilpailun viimeiset 700 metriä kolmella jalalla ja tulit silti viidenneksi. Tämä on aivan käsittämätöntä. Ehkä tämä kertoo sinusta kaiken oleellisen: juokset repeytyneellä hankositeellä ja katkenneella puikkoluulla maaliin, vaikka kaikki näkivät, että jotain on pielessä. Et antanut periksi. Se ei sopinut luonteeseesi eikä palvelualttiuteeseesi. Minua sinun omistajanasi harmittaa, että loukkaantumisesi oli liukkaan radan ja huolimattoman kilpakumppanin harkitsemattomuuden ja liiallisen yrittämisen seurausta. Olisin halunnut sinulle terveet eläkepäivät, sillä sinä olisit ne ansainnut. Tiedän, että sinä et tunne katkeruutta tapahtunutta kohtaan. Ajattelet, että kunhan saat ruokaa ja rapsutusta päivittäin, niin se riittää sinulle. Voi kun me ihmiset osaisimme ottaa jotain sinun rennosta asenteestasi ja periksiantamattomuudestasi itsellemme. Kiitos Juha ja Sanna, sekä koko Utalan tiimi!

BULLO


5.9.2017 Viime blogissani murehdin raveihin pääsemättömyyttäni. Kesä näytti suistuvan kokonaan hukan teille raveissa käymisen suhteen. No nyt voin syyskuun alkupuolella todeta käyneeni neljissä raveissa. Scuderian kannalta näissä paikalla olleissani raveissa tuli myös menestystä Bullo Citrullon monte-onnistumisten myötä. Varmasti hienoin muisto kesästä on Bullo Citrullon monte-voitto Vermon hienosti järjestetyissä Kuninkuusraveissa. Samoissa raveissa oli myös liikuttavaa nähdä kuinka Köppinen ennakko-odotuksia vastaan voitti ravikuninkuuden, ja vieläpä kotiradallaan, vaikka siihen ei pitänyt olla mitään mahdollisuuksia. Myös Saaga S:n taustajoukkojen voittoisa liikutus tarttui suureen yleisöön. Aina Kuninkuusravilähdöt ovat tunteikkaita, mutta tänä vuonna ne olivat mielestäni vielä normaaliakin enemmänkin tunteikkaita. Kaiken kaikkiaan onnistuneet Kuninkuusravit ja kiitos siitä Vermolle!

Mikkelin St Michel- ravit olivat myös onnistunut tapahtuma. Raveissa oli koko ajan hyvä tunnelma ja ihmiset olivat hyväntuulisia. Edes juuri ennen päälähtöä rataan tulleet ongelmat eivät pilanneet viikonlopun hienoa ravijuhlaa. Toki jos jotain negatiivista hakee, niin hevosten taso ei ollut viikonlopun aikana totutun kova. Jäi raveista mieleen yksi 6-vuotias hevonen nimeltään Midnight Hour. Sama ruuna kävi jo valloittamassa Ruotsin ja nyt on edessä Ranskan valloitus. Tienestejä on tänä vuonna tullut tähän mennenssä 333 240 euroa. Eli ihan mukavasti. Saattaa olla ravivuoden palkintojen jaossa lähellä vuoden Komeetta-palkintoa... Juu ja kesällä tuli nautittua kahdet Teivon ravit. Vein toisella kertaa raveihin mukanani opettajaensikertalaisia. Mietiskelin tuossa, että aika tarkkaan sata ensikertalaista olen vienyt raveihin 25 vuoden aikana. Heistä suurin piirtein 15-20 on alkanut harrastaa raveja lähes viikottain. Veijo Heiskaselle soin Derby-onnistumisen. Nyt Veksi pistät meidänkin hevoset samaan liitoon kuin Benjamin Evon! Vielä yksi kesän huippumuisto hiipii mieleen, eli Mika Forssin ajajien MM- hopeasuoritus ja muutkin hänen hienot ajosuoritukset aina Ruotsia myöden. Pelottaa, että Mika lähtee kohta muille maille vierahille, kun kysyntää on varmasti ja onhan nyt toki kyseessä maailman yksi parhaista kuskeista. Mikan onnistumiset perustuvat hänen vorssi-tyyliseen ajotapaan ja huolellisiin ennakkovalmisteluihin. Mikä on vorssi-tyyli? Kurkatkaapa blogini 28.10.2015, siellä on juttua lanseeraamastani vorssi-tyylistä.

Mitenkäs tästä eteenpäin. Scuderia Power voi hyvin: hevosia on aika paljon ja odotukset ovat suvukkailla varsoilla korkealla. Saisi vain siinä mielessä huonot tuurit kääntyä, kun kaikki varsamme ovat niin myöhäisiä, että järjestään kaikki ikäluokkalähdöt jäävät käymättä. Siellä olisi hyvät rahapalkinnot, mutta josko esimerkiksi siitostammana aloittava Grande Dame periyttäisi varhaisuutta varsoihinsa. Välillä täytyy myös tehdä kovia ratkaisuja ja olla valmis luopumaan osasta hevosia. Scuderian heikkous on varmasti se, että hevosia katsotaan välillä vähän liiankin kauan. Tunteella, kun on hommassa mukana, niin järki meinaa välillä unohtua romukoppaan. Kannattaakin kysellä, jos joku hevonen kovasti kiinnostaa. Suvut ovat kaikilla hevosilla kohdillaan ja tuntuu, että lähes kaikki hevoset kestävät runsasta kilpailemista, kunhan vain antaa niiden ensin kasvaa rauhassa kilpahevosen mittoihin. Olemme miettineet myös jonkun tulevan varsan ympärille kimpan perustamista. En tiedä toteutuuko se, mutta aika näyttää. Panostusaste raviurheiluun ei ainakaan ole hiipumaan päin. Nyt katsotaan miten nykyiset valmentajat onnistuvat talven aikana hevostemme kanssa. Tarviiko tehdä valmentajavaihtoja vai jatketaanko valitsemallamme tiellä. Seuratkaapa miten Love No Limit, Space Love, Cash No Limit ja Bullo Citrullo onnistuvat syksyn ja talven aikana. Pieni unelma olisi myös nähdä 2-vuotiaiden Cash No Moren ja Love No Moren mahdolliset ensiesiintymiset 2-vuotiskauden lopulla tai 3-vuotiskauden alussa vuonna 2018.


21.6.2017 Mahtavaa; vuoden pisin päivä! Päätin, että tänään kirjoitan blogin, vaikka kuolema korjaisi. Ainakin näkee kirjoittaa yömyöhälle, kun ei tule ollenkaan pimeä. Kesän ravikausi on jo pitkällä ja suurkilpailulähtöjäkin on jo ravattu (tai jotkut ovat laukanneet) alvariinsa. Arvatkaa monissa suurkilpailuraveissa olen tänä kesänä ollut. No, en perkele yhdessäkään! Tämä asia syö tällä hetkellä rotan lailla. Ajattelin, että Finlandia-ajoa haluan päästä katsomaan kevään korvalla; ei onnistunut. No, Elitloppetiin päätin ainakin mennä Jaajon ja Janne Korven laivaseurueessa. En mennyt. No, ainakin Bullon monté-juoksua halusin päästä katsomaan Jyväskylän Killerin Eliitti-raveihin. Juu, en päässyt. Kymi Grand Prixiin päätin mennä vaikka kävellen. En mennyt, enkä mennyt millään kulkupelilläkään. Ei haittaa, heinäkuun alussa kuvittelin lähteväni suosikkiraveihini Suur-Hollola- raveihin. Olen siellä ollut oikeastaan joka vuosi viimeisen kymmenen vuoden aikana ainakin jompana kumpana päivänä. Tänä vuonna en pääse!

Tiedän, että jostain täytyy ajankäytöllisesti luopua, että voi saada jotain tilalle. Olen mietiskellyt pitkään, että mikä se jokin on mistä luovun saadakseni enemmän aikaa ja hengitystilaa. Perheestäni en tietenkään luovu mistään hinnasta. Kahden joukkueen valmentaminen; olenko valmis luopumaan niistä tai edes toisesta. Ei pysty. No, voisinko jättää bändini ja lopettaa keikkailun ja yhteiset mukavat autotallitreenit bändikavereiden kanssa. En halua; se on henkireikä elämän hektisyydelle. Opettajan työni voisin jättää, mutta sitä taas ei taloudellisesti pysty jättämään. Jäljelle jää raviurheilu. Luovunko siitä? En luovu. Se on perheeni ja tietenkin terveyden jälkeen elämäni tärkein asia. Se on niin rakas asia, että siitä ei pysty koskaan luopumaan. Eli jatkaako elämää samalla tavalla ja samalla sykkeellä ilman raveissa käymistä? Joko täytyy lopettaa valittaminen tai luopua valmennuksesta tai musiikista. Täytyypä miettiä tätä asiaa rauhassa yöttömän yön yli.

Raveihin liittyy niin paljon lapsuus- ja nuoruusmuistoja. Tällä hetkellä on ikävä kaikkia raveihin liittyviä asioita. Kolme kuukautta ilman raveja tuntuu liian rajulta raviselibaatilta. Nicorette auttaa tupakasta irti pääsemiseen. Toivon, että joku kehittelisi ravi-ihmisille Ravirette- purukumin mitä esimerkiksi minä voisin pureskella kaikkina näinä päivinä, viikkoina ja kuukausina, minkä olen joutunut olla irti kaikesta ravitoiminnasta. Ravirette voisi tuoksua hevosen lannalta, siinä voisi olla melassin maku, aina kun sitä puraisisi niin siitä kuuluisi kavion kopsetta. Ravirette- paketin, kun avaisi, niin sieltä tulisi Teivon ravien kuuluttajan Heikki Lammen kuulutus: "Sinut on hylätty liiallisista raveista poisjäämisistä." Ravirette purukumit olisivat tietysti hevosenkengän muotoisia ja Ravirette- paketit olisivat päällystetty toto-lapuilla. Oijoi; meinaa tippa tulla linssiin. Nyt täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja päättää, että MINÄ MENEN HEINÄKUULLA RAVEIHIN, MINUA EI VOI MIKÄÄN ESTÄÄ, MINÄ MENEN HEINÄKUULLA RAVEIHIN, MIKÄÄN EI VOI MINUA ESTÄÄ...

Yksi valitus vielä loppuun. Lupaan, että tämä on viimeinen. Minkä ihmeen takia Franck Nivardin piti ajaa Bold Eaglella Elitloppetin alkuerässä kuolemanpaikalta mailin 08,4? Mikä järki? Olisi ajanut 07,4. Finaalissa 09,4 ja neljäs sija. Alkuerässä olisi vähempikin riittänyt. En ollut pelannut Elitloppetissa Bold Eaglea eurollakaan, mutta arvostan hevosta maailmassa tällä hetkellä kaikkein eniten ja mielestäni BE olisi ansainnut ohjastajaltaan kunnioittavamman suorituksen.


11.4.2017 Rakas setäni nukkui ikiuneen viime viikolla 90- vuoden ikäisenä. Hän oli Hevosurheilu-lehden tilaaja vuodesta 1946. Hevosurheilu-lehden edeltäjä taisi olla Hevostalous-lehti, joka myöhemmin sitten vaihtui Hevosurheiluksi. Korjatkaa, jos olen väärässä. Setäni siis tilasi lehteä ilman katkoksia 71 vuotta. Olen aiheesta aiemminkin kirjoittanut, ja minua edelleen harmittaa suuresti, että ansiokas Hevosurheilu-lehti ei ole muistanut näitä pitkän linjan tilaajia mitenkään. Toki vuosikymmenten takaiset tilaaja-arkistot voivat olla hieman retuperällä, mutta tässä olisi silti yksi paikka pitää vanhat tilaajat uskollisina lehdelle ja saada hankittua myös uusia tilaajia. Eli esimerkiksi 10 vuotta tilaajana olleet saisivat jatkossa Hevosurheilun t-paidan kiitoksena tilaamisistaan. 20 vuotta lehteä tilanneet saisivat yhden päivän vip-paketin johonkin kesän suurraveihin. 30 vuotta tilanneet saisivat Kuninkuusraveihin liput ja vip-paketin koko tapahtuman ajaksi. 40 vuotta ja kauemmin tilanneet saisivat Hevosurheilun jatkossa ilmaiseksi lopun elämäänsä. Suhdetoimintaa täytyy hoitaa paremmin! Kyllä yritysjohtajatkin huomioivat vuosikymmeniä heidän kanssaan yhteistyössä olleita yrityksiä ja henkilöitä. Kyllä asiakkaat ja yhteistyökumppanit kaikkoavat nopeasti, jos suhdetoiminta jää yksipuoliseksi, vain toisen osapuolen tekemäksi hyväntekeväisyydeksi.

On jälleen mahtavaa, kun uusi uljas ravikesä on edessä. Vaikeinta on taas päättää mihin tapahtumiin lähtisi naatiskelemaan, kun hyviä tapahtumia on tarjolla roppakaupalla. Lähtisikö sellaisiin raveihin, missä ei ole vielä koskaan paikan päällä käynyt vai menisikö tuttuun ja turvalliseen tapahtumaan? Itselläni suosikeiksi viime vuosina ovat nousseet Suur-Hollola-ajo ja Kuninkuusravit. Lahdessa on sopivaa väljyyttä tapahtuman järjestämiseen. Palvelu on raveissa hyvää ja ratakin kestää ääriolosuhteet. Kaksipäiväisyys tekee tapahtumasta täydellisen. Kuninkuusraveista ei voi olla pitämättä, jos on henkeen ja vereen ravi-ihminen. Väkeä on kuin pipoa, mutta kaikki ovat pääosin hyvällä tuulella; kunhan ruoka- ja vessajonoista selviää siedettävissä ajoissa. Iltaohjelmillakin on paikkansa, kunhan niissä esiintyvät artistit ovat maamme kärkipään solisteja tai tuttua musiikkia soittavia bändejä. Hyvä musiikki kerää yhteen niin ravi-ihmiset kuin ketkä tahansa paikkakunnalla kesää viettävät ihmiset. Musiikilla on yhteisöllisyyttä ja hyväntuulisuutta lisäävä vaikutus.

Seuraavaksi Scuderian pojat odottavat, että josko alkaisi pian tihkua varsauutisia. Ranskassa Mystic Madonna on kantavana Up And Quickista ja Ruotsissa Space Taxi on kantavana Love Yousta. Nyt keväällä myös, juuri uransa loukkaantumiseen päättänyt saksalaistamma Grande Dame yritetään astuttaa Ready Cashin pojalla Charly Du Noyerilla. Charly on 5-vuotias siitosori, joka on voittanut Ranskan 3- ja 4-vuotis- Kriteriumin, sekä Orsi Magnellin. Mystic Madonna sitä vastoin päästetään varsomisen jälkeen ansaituille eläkepäiville ja Space Taxin kohdalla mietitään, että jätetäänkö tamma välivuodelle vai astutetaanko uudelleen.


21.2.2017 Eka kerta. Siitä on jo niin pitkä aika, että muistikuvat tapahtumasta ovat aika hämäriä. Sen muistaa, että jännitys oli aikamoinen, kun ei tiennyt mitä odottaa. Oli kuullut paljon juttuja muiden kokemuksista, mutta siihen se jäikin. Tietenkin oli pakko päästä katsomaan ja kokeilemaan, että onko se niin hienoa kuin ihmiset yleisesti ovat puhuneet. Tämä siis noin 35 vuotta sitten.

Nyt kun palataan nykypäivään, niin tiesin tarkalleen pari viikkoa sitten miltä ystävistäni tuntui, kun heillä oli eka kerta alkamassa. Näin kuinka kämmenet hikosivat ja poskille nousi puna. Mutta nopeasti epävarmuus ja jännitys vaihtuivat pikkuhiljaa innostukseen ja lopuksi mikään ei pysäyttänyt heitä... Näin siis Teivon raveissa. Vein 15 SM-tason salibandypelaajaa ekaa kertaa raveihin. Viimeksi kirjoitin suuresta huolestani tulevaisuuden suhteen suomalaisessa raviurheilussa. Tämän edellä mainitun reissun jälkeen huoleni haihtui tuhkana tuuleen. Nimittäin suomalaiset SM- ja divaritason, toki myöskin alempien tasojen joukkueet täytyy saada raveihin. Olen vienyt yksittäisiä raviharrastajia yli 100 elämässäni ekaa kertaa raveihin, mutta nyt sain lähes kokonaisen joukkueen ja vielä yhdellä kertaa raveihin. Silloin, kun urheilijaporukat pelaavat, niin siinä ei ihan penneillä pelata.

Muistan jo vuonna 1994, kun vein moninkertaisen SM-kultamitalistijääkiekkoilijan ekaa kertaa raveihin Metsämäkeen ja opetin hänelle ravipelaamista. Mallilapussa laitoin panokseksi 1 markan. Kaverini kysyi, että eikö voi laittaa esimerkiksi 100 markkaa? (Summa oli suurempi kuin oma budjettini koko illan raveihin.) Sanoin, että ilman muuta voi! Kaverini täräyttikin illan aikana muutaman 100 markan kaksarin ja kun niistä vielä pari meni oikein, niin voitotkin olivat sen mukaisia. Tämän jälkeen kaverini oli myyty raviurheilulle. Hänestä tuli "suurpelaaja" ja moninkertainen hevosen omistaja. Edelleen hän harrastaa raviurheilua säännöllisesti.

Tämä on kuulkaa se voimavara. Siihen liittyen palataan salibandyjoukkueeseen. Eli opetin heille myös pelaamisen aakkosia ja aloitimme pelaamisen heti ensimmäiseen lähtöön. Reaktiot olivat hyvin samankaltaisia kuin jääkiekkokaverini kanssa. Voiko laittaa panokseksi 20 € tämän yhden euron sijaan? Ilman muuta!!! 15 salibandymiehestä jokainen pelasi illan aikana. Noin 10 pelasi jokaiseen lähtöön, eikä ihan pienillä panoksilla. Ehdotin, että teemme V5- lapun. Kysyinkin, että paljonko laitetaan miestä kohti rahaa. Joku sanoi, että 20 €. Niinpä rakensin 16 hengen kimpan 320 €:n lapun ympärille. Saimme lapussa kaikki oikein ja voitolla tuli noin 360€, eli voitolle pääsimme. Kaksaritkin alkoivat illan myötä osua. Panokset nousivat, mutta niin myös lunastukset kasvoivat. Illan viimeisessä lähdössä päätimme, että sijoitamme V5- voittorahat. Eli löimme noin 300 €:lla 50 €:n kaksareita kuusi kappaletta. Kuinkas ollakaan: saimme parin kiinni ja 1776 €:n lunastuksen. Tämä oli kova juttu, koska kimpassa oli tässä vaiheessa 10 miestä. Mukava voittoraha 177€/mies illan viimeisestä kaksarista.

Laskeskelin, tämä on siis täysin arvio, että 15 ensikertalaista salibandymiestä pelasi ravipelejä illan aikana noin 3000€:lla. Ajatelkaa mikä summa. Jos veisin jatkossa suomalaisia huippu-urheilujoukkueita raveihin ja heidän panostuksensa pelaamiseen illan raveissa olisi vähintäänkin samaa luokkaa, niin kyllä tämä alkaisi pikkuhiljaa näkyä pelivaihdoissa. Tämä puolestaan saattaisi näkyä esimerkiksi ravilähtöjen palkintojen nousuina.

Piti vielä sanoa salibandymiehistä, että moni heistä oli ostanut myös kimppalappuja Teivon käytäviltä ennen ravilähtöjä. Lisäksi jokainen söi lämpimän ruoan ja joi virkistysjuomia kuiviin kurkkuihinsa. Parasta kuitenkin oli se, että nyt minulta kysytään lähes päivittäin koska on seuraavat Teivon ravit, onko tipsejä, voitaisiinko pian taas mennä totoamaan...

Loppuun täytyy todeta vielä täysin ihan muuta asiaa. Raviurheilu tuo elämyksiä ja suuria tunteita, mutta harvoin on iho ollut niin kananlihalla kuin tämän vuoden Prix d' Ameriquen pääkilpailussa. Bold Eagle 11,4 voltista 2700 metriä. Ei kysyttävää!


3.1.2017 Sappi kiehuu Love No Limit-tammamme puolesta; mitä etusivun tekstissäni jo puinkin. Kyllä eläimiä kohdellaan välillä todella huonosti kuin pelinappuloina. Itselläni on jokaista hevostamme kohtaan älyttömän suuria tunteita, ovat ne sitten tienanneet 50 000 €:a tai 0 €:a. Love No Limitiä kilpailutettiin, vaikka terveydentila ei ollut ihan 100%:nen. No, pakko mennä asioissa eteenpäin...

Tosiaan oikein hyvää uutta vuotta 2017 kaikille ravi-ihmisille! Nyt siis olemme päässeet/joutuneet rahapeliyhtiöiden yhdistymisen seurauksena osaksi Veikkaus-nimistä-yhtiötä. Oma Fintotomme on kuopattu. Uuden yhtiön visuaalinen ilme on V-kirjaimen muotoinen; tämä V edustaa kolmea kulmakiveä: hyväntekijyyttä, inhimillisyyttä ja viihteellisyyttä. Näitä asioita siis jatkossa raviurheilukin omalta osaltaan edustaa. Ihan hyviä ominaisuuksia. Uudella rahapeliyhtiöllä on 1,9 miljoonaa suomalaista kanta-asiakasta. Mietin, että moniko niistä on tällä hetkellä raveja pelaavia ihmisiä ja kuinkahan moni heistä vielä tulee joskus raveja pelaamaan?

Pari vuotta sitten olin sitä mieltä, että meidän ei kannata liittyä muihin rahapeliyhtiöihin. Vuosi sitten asennoiduin inasen positiivisemmin liittymispuheisiin. Nyt, kun liittyminen on tapahtunut, olen varovaisen toiveikas hevosurheilun tulevaisuuden suhteen. Pakko ollakin, nimittäin olen enemmän kuin koskaan huolissani raviurheilun tulevaisuudesta maassamme ja tulevan sukupolven innostumisesta raviurheiluun. Tilanne on mielestäni todella hälyttävä ja rahapeliyhtiöiden yhdistymisen täytyy onnistua taloudellisessa ja urheilullisessa mielessä aika piankin. Usein ajatellaan, että hiljaa hyvä tulee, mutta raviurheilun elvyttämisellä alkaa olla todella kiire. Yhtä lailla kiire kuin maapallon otsonikerroksen pelastamisella. En ala luetella asioita mitkä ovat menneet viime vuosina pieleen raviurheilussa, niitä on niin helkkarin paljon. Mutta totuushan on, että ongelmat liittyvät rahaan. Jos ei ole rahaa, ei ole myöskään raviurheilussa ammattimaisesti toimivia henkilöitä, ei huippujalostettuja kilpahevosia, ei yleisöä, eikä pelaamista jne.

Olen toiminut viime vuosina lukuisten ihmisten parissa muun muassa kouluissa, urheilukeskuksissa, urheilujoukkueiden valmentajana ja musiikkikeikkapaikoilla. Juuri näistä edellä mainituista paikoista on huoleni tulevaisuuden raviurheilua kohtaan kasvanut. En ole tehnyt pätevää tieteellistä tutkimusta, missä voisi sanoa, että tutkimukseni on eettisesti hyväksyttävää ja luotettavaa, mutta olen joka tapauksessa haastatellut epävirallisesti satoja ihmisiä keskustelemalla yksittäin heidän kanssaan tai suurina ryhmäkeskusteluina kymmenienkin ihmisten kanssa yhtä aikaa.

Tässä viimeisen parin vuoden keskustelujen hälyttävät huomiot:

ALAKOULUSSA noin 250 oppilasta (7-12-vuotiaat) ovat jutustelleet viimeisen parin vuoden aikana jossakin vaiheessa kanssani hevosharrastamisista ja ylipäätään hevosista. Tästä määrästä noin 10 harrastaa ratsastamista, 1 käy raveissa säännöllisesti (isä valmentaa ravihevosia), 3-6 käy joskus raveissa, mutta ei säännöllisesti, 2:n lapsen papat käyvät omalla ajallaan säännöllisesti raveissa.

URHEILUSEUROISSA JA -JOUKKUEISSA (ikähaitari 10-35- vuotiaat) olen keskustellut pyöreästi ottaen 100:n ihmisen kanssa viimeisen kahden vuoden aikana raviurheilusta. Tästä ryhmästä 2 harrastaa ratsastamista, 2:n kotona on hevosia (ei ravi- eikä ratsuhevosia), raveissa EI säännöllisesti KÄY KUKAAN, 5:n ihmisen isät, veljet tai papat käyvät säännöllisesti raveissa, 1 oli joskus ostanut Citymarketista ravikimppalapun.

MUSIIKKIKEIKOILLA on ihmisten ikähaitari yleensä 18-70- vuotiaita. Parin viimeisen vuoden aikana olen jutustellut noin 200 ihmisen kanssa raviurheiluun liittyvistä asioista. Karkeasti ottaen noin 6-8 harrastaa edes jollakin tavalla raviurheilua ja ravipelaamista. Ratsastamista ei näistä ihmisistä ole harrastanut oikein kukaan. Raveissa on käynyt epäsäännöllisen säännöllisesti noin 15 ihmistä (heistäkin vain osa pelaa raveissa). Yleisin syy raveihin tuloon on lapsen tai lapsenlapsen tuonti hevosia katsomaan.

Yllä olevat luvut ovat enemmän kuin järkyttäviä! Kootusti olen siis jutustellut noin 550 ihmisen kanssa raviharrastamisesta; näistä alle 10 käy säännöllisesti raveissa, eli noin 2%. Jos lasketaan kaikki edellä olevat epävirallisesti haastatellut ihmiset ja myös heidän läheisensä yhteen , jotka harrastavat raviurheilua, niin lukemaksi saadaan noin 38. Eli siis 550 ihmistä ja heidän lähipiirinsä (jos jokaisella haastatellulla on noin 4-5 läheistä), eli ihmisiä karkeasti ottaen yhteensä noin 2500-3000, raviurheilua harrastaa 38, eli noin 1-1,5%. Nämä tulokset ovat siis enemmän kuin epävirallisia, mutta kuitenkin suuntaa antavia. Kyllä uuden rahapeliyhtiön onnistuminen olisi enemmän kuin suotavaa. Toivotaan, että konkreettisia tuloksia saataisiin jo ensimmäisen vuoden aikana. Tulevan sukupolven rahapelaaminen on tällä hetkellä kyllä erittäin aktiivista, mutta ei raviurheiluun suuntautunutta. Hevosurheilun jatkuvuuden kannalta olisi hienoa saada juuri raviurheiluun uusia harrastajia. Toisaalta uuden rahapeliyhtiön kaikkien pelimuotojen pelaaminen lajista riippumatta on myös raviurheilun etu.


22.11.2016 Suomalainen ravi-ilta on alkamassa ja ohjelmassa on kymmenen lähtöä. Käsiohjelmaa selatessa huomio kiinnittyy 1. lähtöön... "No, eipä ole kummoisia hevosia; jaa tämä onkin monté-lähtö. Ei kannata pelata, no mennäänpä 2. lähtöön. Perhana tämän kun olisin tiennyt, olisin tullut raveihin vasta myöhemmin.”

Edellä mainittu ajatusleikki on valitettavan yleinen tavallisen ravimiehen arvomaailmassa. Monté eli raviratsastus on aliarvostettu ja myös asenteellisesti usein jo etukäteen tuomittu ja parjattu sähläävien naisten raviharrastelutouhuksi. Kritiikkiä on annettu muun muassa monté- ohjastajien ajolinjoista ja lähtöjen heikkotasoisuudesta.

Itse en ole koskaan ollut järin innostunut monté- touhuista, mutta viimeisen parin vuoden aikana olen joutunut täysin montén pauloihin. Syypää tähän on Jenni Kaija; mielestäni tämän hetken Suomen ykkösnainen lajissaan. Jenni on ohjastanut Bullo Citrullollamme montéssa 10 starttia: 3 voittoa, 1 kakkonen ja 2 kolmossijaa. Silmäni ovat oikein kunnolla avautuneet ja arvostukseni monté- ohjastajia kohtaan on noussut Jennin ansiosta. Olen hurahtanut montéén. Jenni suostui Scuderia Powerin haastateltavaksi ja pureuduimme Jennin ja montén saloihin.

”Monté ei ehkä saa Suomessa tarpeeksi arvostusta. Se on huonossa maineessa, huutavien naisten laji. Monté-lähtöjä on vähän, niin huomio kiinnittyy negatiivisiin puoliin. Joka tapauksessa lähdöt ovat nykyisin ihan siistejä, eikä muun muassa lähdön uusintojakaan juuri enää tule. Kesällä monté-lähtöjä on tosin aika hyvin, mutta syksyllä ja talvella harvakseltaan. Jos olisi paremmat palkinnot, niin se toisi lisää hyviä hevosia. Tänä kesänä oli tosi kova taso, kun oli hyvät palkinnot”, Jenni taustoittaa.

Nykyisin Juuso Holttisen tallilla Jokimaalla hevosten hoitajana toimivan Jennin kiinnostus hevosiin tuli kodin kautta, kun taas puolestaan monté-kärpänen puraisi nuorena tyttönä raveja seuratessa.

”Meillä on ollut aina kotona hevosia ja poneja. Nuorena tyttönä raveissa katsoin monté-lähtöjä ja päätin, että rupean ajamaan montéa. Aloitin kuitenkin kilvan ajon poneilla, josta siirryin hevosiin saatuani C-kortin. Kärryistä ajaminen ei ole kuitenkaan koskaan ollut minun juttuni. Nuorena ratsastin paljon ravureita ja sitä kautta innostuin enemmän selästä ajamisesta.”

Jennillä ei ole koskaan varsinaisesti ollut esikuvia, sillä Jenni on sitä ikäluokkaa, että esikuvia ei juurikaan 90- luvulla vielä lajissa ollut. Laji oli silloin mielestäni Suomessa vielä aika lapsenkengissä. Itse uskon, että monille aloitteleville monté-ohjastajille Jenni on ja tulee olemaan loistava esikuva. Lämminveristen 1. Suomen mestaruus ajettiin Jennin syntymävuotena 1991. Toki 1. virallinen monté-lähtö ajettiin Suomessa jo vuonna 1979. Nuoresta iästä huolimatta Jenni on ehtinyt saavuttaa montén saralla jo kaikenlaista; hänet on valittu muun muassa 2011 ja 2013 vuoden monté-ohjastajaksi!

”Mieleen on jäänyt muun muassa lämminveristen montén Suomen mestaruus Xanthis Seastarilla Mikkelissä vuonna 2011. Samoin suomenhevosten montén Suomen mestaruus Tuulian Toiveella Kuopion Kuninkuusraveissa vuonna 2013. Tämän vuoden 2016 Jokimaan Monté Tähti- kilpailun voitto License Holderilla oli myös mieleen painuva.”

Kysyttäessä Jenniltä hänen ”elämänsä monté-hevosta” ja montékilpailua; vastaus on joidenkin mielestä ehkä yllättävä, mutta merkki myös siitä, että Jenni on alansa huippu, hevosia arvostava ja kunnioittava monté-ohjastaja. Monté on hänelle paljon muutakin kuin pelkkää konkreettista voittamista.

”Natural Tan; omistamani ja treenaamani hevonen teki rehdisti aina töitä, vaikka monté ei ollut tammalle se helpoin laji. Ajoin Natural Tanilla vuoden 2015 Jokimaan Monté Tähti- kilpailun finaalin toiseksi. Kovan kamppailun jälkeen hävisimme voiton päänmitalla ihan eri luokan hevoselle Orchidea SLM:lle. Se oli meille kuin voitto. Tämä ylitti kaikki odotukset.”

Montésta kiinnostuneena ja silti täysin ummikkona halusin Jenniltä selvyyttä ja kysyä mielipidettä muutamiin itseäni askarruttaviin kysymyksiin. Olen usein miettinyt, että voiko montéssa kilpailla kuka tahansa kortillinen kuski ja miten painopiste jakaantuu ohjastettaessa?

”C-kortin tai pelkän monté-kortin suorittaminen riittää, että voi alkaa ajamaan montéa. Jonkin verran järjestetään monté-kursseja, mutta ne eivät ole pakollisia. Suosittelen kyllä aloitteleville monté-ohjastajille näitä kursseja. Ohjastettaessa painopiste on aika keskellä, enemmän kuitenkin vähän takana, kuin edessä. Jos paino on edessä, se voi haitata etupään työskentelyä.”

Olen aina ihaillut Jennin stabiilia ohjastusasentoa. Mielestäni hän pysyy kilpailun alusta loppuun saakka kadehdittavan hyvin ohjastusasennossa, eikä tee yhtään ylimääräisiä liikkeitä. Asento on silmääni virtaviivainen ja normimonté-lähdössä eroaa edukseen useista kanssakilpailijoista; ainakin viimeistään kun hapot iskevät reisiin. Ilmeisesti kuitenkaan voima ja tekniikka eivät ole kuntosalilta hankittuja ominaisuuksia?

”En ehdi kauheasti harrastaa mitään, kun tallipäivät ovat niin pitkiä. Illat on kiva olla rauhassa. Koiran kanssa tulee kyllä lenkkeiltyä. Mitä ajoasentoon tulee, niin se kehittyy starttien myötä niin, että jalustimet ovat sopivan mittaiset ja tasapaino pysyy, sekä hevosen hallittavuus säilyy. Itse koen, että saan hevosta tuettua selästä paremmin kuin kärryistä; toki riippuu hevosesta ja hevosen tyylistä mennä.”

Kysyttäessä mahdollisista montén ikäluokkalähdöistä ja monté-ammattilaisuudesta, Jenni on varovaisen toiveikas.

”Suomessa montén ikäluokkalähtöjä? Miksi ei, jos on tarpeeksi hyvät palkinnot. En usko, että Suomessa toteutuu, täällä monté on edelleen enemmänkin harrastus, kuin monessa muussa maassa. Mitä taas monté-ammattilaisuuteen tulee, niin mahdollisesti olisin valmis ajamaan joka raveissa, jos olosuhteet ja realiteetit sen mahdollistaisivat.”

Jennin tämän ja viime vuoden voitoista monet ovat tulleet 2-3- rataa pitkin ajaen ja välillä aika aggressiivisella ajotaktiikalla edeten. Hän on taitavasti välttänyt pahimmat karikot ja nostamiset matkan varrella.

”Montéssa ratoja on vaikeampi hahmottaa kuin kärrylähdöissä, kun ei ole niitä kärryjä. Monté-ohjastajat jättävät liikaa väliä vierelle tai edessä ollaan; tulee ahtaita tilanteita, kun ei tiedetä mitä ratoja ajetaan. Pitäisi kiinnittää huomiota, että ajetaan mahdollisimman lähellä toisen rinnalla, ettei nostamisia tapahtuisi. Lähtöjä on vähän; joten kuskit ja hevoset ovat eritasoisia. Kokemattomammat eivät ehkä uskalla ajaa niin lähellä toista ja sitten kokeneemmat käyttävät hyväksi ”vapaan kaistan” ja kokemattomat hevoset väistävät helposti liian lähelle tulevaa valjakkoa.”

”Ehkä viime aikoina olen ajanut hitaasti lähteviä ja vahvoja hevosia, niin on joutunut ajamaan ulkoratoja pitkin. Kuitenkin pyrin ajamaan hevosen ehdoilla parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen.”

Viimeinen lause saa ihokarvat pystyyn. Juuri tällaisen ajatusmaailman omaavalle monté-ohjastajalle haluaakin antaa hevosensa ohjastettavaksi. Halusin kysyä Jennin mielipidettä, että pitääkö monté-lähtöön ja kärrylähtöön treenata eri tavalla. Olen kuullut viisaammilta, että monté on hevosen etujaloille kuormittavampaa kuin kärryistä ajaminen.

”Aika paljon asia on hevosesta kiinni ja kuinka on treenattu ennen lähtöä selästä. Tottahan se on, että ratsastaminen käy enemmän hevosen etujaloille, mutta en koe, että montésta on haittaa, jos hevosta ei treenata selästä. Tottakai on hyvä, että hevosta ratsastetaan ennen montéa, että lihaksisto tottuu ratsastamiseen. Jos hevosta ratsastetaan muuten, niin itse en monté-hevosella juuri ratsastaisi treenimielessä.”

Itseäni kiinnosti myös kovasti montén ja kärrylähtöjen varuste-erot. Jennin sanojen mukaan varustekikkailu on kärry- ja montélähdöissä hyvin samanlaista; toki satula on kärryjen sijaan. Jouduin pettymään; olin kuvitellut, että kun kilpailumuodot näyttävät erilaisilta, niin totta kai niissä on myös varustepuolella eroja.

Monté on edelleen monelle miesraviharrastajalle pelkästään monté-ohjastajien ulkonäön arvioimista ja ”mitäs minä sanoin, että monté ei kuulu raveihin”- lausahdusten latelua. Tällainen sikaosasto kiinnittää huomiota epäolennaisuuksiin ja jopa salaa toivoo, että lähdössä tulisi tiukkoja tilanteita ja mahdollisia virheitä, että taas saataisiin aihetta montén mollaamiseen. Kysyinkin Jenniltä, että jos monté-ohjastajat tekisivät monté-kalenterin sikaosastolle, niin tämä possuosasto voisi sitten kotona katsella seinältä monté-ohjastajia, niin raveissa he voisivat sitten keskittyä ravipelaamiseen.

”En jaksa kauheasti välittää tuollaisista asioista. Kalentereita on mielestäni tehty joka vuosi. Niihin en itse kyllä viitsi lähteä.”

Lopuksi kysyttäessä Suomen parhaita monté-raviratoja ja tulevaisuuden suunnitelmia, niin Jenni nimeää Vermon ja Jokimaan radat parhaiksi paikoiksi monté-ohjastamiseen ja –kilpailemiseen. Haaveena siintää Elitloppet-monté, ”jos kohdalle tulisi sellainen hevonen millä pääsisi mukaan”. Mitään ihmeempiä tavoitteita Jenni ei ole itselleen kuitenkaan tulevaisuuteen asettanut.

Jospa se Elitloppet- hevonen Jenniä varten löytyisi tulevaisuudessa erään Scuderia Powerin tallista. Kiitos Jenni haastattelusta!!!



2.11.2016 Tämän tekstin kirjoittaminen alkaa jo kolmannen kerran tänä vuonna hyvin surumielisesti; ravivalmentaja Juhamatti Hoffren menehtyi traagisesti auto-onnettomuudessa vain 34-vuotiaana. Hän on nyt ravimiesten taivaassa yhdessä mm. Kaarlo Ahokkaan ja Seppo Ristimäen kanssa. Scuderia Power esittää syvän osanoton Juhamatti Hoffrenin läheisille. Aivan liian aikaisin joutui hyvä mies lähtemään ja jättämään maallisen vaelluksen.

Etusivulla kirjoitin 3-vuotiaan tammamme Love No Limitin alisuoriutumiseen löytyneen syyn tai syitä. Tamma voitti uransa kolme ensimmäistä juoksuaan ylivoimaisesti, eikä kaikki ollut edes näissä starteissa pelissä. Sitten tamma sairastui räkätautiin ja kurkunpääntulehdus iski päälle. Tämä tauti vei pari viikkoa ja sitten valmentaja Markku Nieminen toi LNL:n takaisin starttiviivalle. Hevosella ajettiin parin viikon valmistelulla kaksi starttia viiden päivän sisällä!!! Ensimmäisessä startissa ajettiin täysin ala-arvoisesti ja hevonen puutui lopussa; ammattilaisten mielestä ymmärrettävästi, mutta minun silmääni hevonen ei näyttänyt kyllä samalta mitä parhaimmillaan. Toinen startti oli jo sitten heti neljän päivän päästä V76- lähtö. LNL tuli lähdössä neljänneksi ja näytti aavistuksen vetämättömältä. Hevoselta puuttui noin 1,5 - 2 sekuntia normaalista tasostaan. Kerroimme valmentajalle startin jälkeen, että siirrämme LNL:n Ruotsiin Veijo Heiskasen valmennukseen; kuljetus oli jo tilattu parin päivän päähän. Nieminen kuitenkin toivoi, että siirtäisimme kuljetusta, koska hän arveli hevosen tulevan kipeäksi. Taas kipeäksi, ajattelin, juurihan hevonen palasi sairastauolta ja nyt olisi taas jo uutta tautia päällä. Uskomatonta! Bullo Citrullolla oli juuri samanlainen kierre Niemisen tallilla valmennuksessa ollessaan.

Eikä tässä vielä kaikki. Peruutimme kuljetuksen, että hevonen voitiin taas tutkia klinikalla. Tutkimus tehtiin 11.10. Onneksemme saimme erittäin asiallisen eläinlääkärin tutkimaan tammaparkaamme. Hevosen takapolvia ja vuohisia jouduttiin hoitamaan. Suu tarkastettiin ja raspattiin, lisäksi hevoselle annettiin suonensisäisesti nesteitä ja aminohappoja. Lanneselkä oli krampissa ja aristava. Kurkunpäässä oli vaaleaa limaa, henkitorvessa reilusti vaaleaa limaa ja ärtyneet limakalvot. Tammamme sai muutaman viikon lääkityksen ja lääkäriltä kirjallisen ohjeen 26.10.: "Hevonen kannattaa tuoda vielä lopputarkastukseen ennen Ruotsiin siirtoa." No, ihmeiden aika ei ole ohi. Nimittäin LNL oli siirretty Ruotsiin tietämättämme 21.10., viisi päivää ennen kuin eläinlääkäri sanoi, että hevonen kannattaa tuoda vielä lopputarkastukseen ennen Ruotsiin siirtoa. On tämä omistajana olo välillä aika lohdutonta. Ei tiedä itkisikö vai nauraisiko? Olisi niin mukavaa, kun tieto kulkisi molempiin suuntiin.

No, joka tapauksessa ei ihme, jos hevoselta puuttui pari sekuntia normaalista tasostaan. Mietin itsekseni, että oliko LNL edes täysin terve palatessaan sairastauolta edellä mainittuihin kahteen starttiin. Sitä emme saa koskaan tietää. Toivotaan, että LNL pystyy näyttämään taas Ruotsissa todellisen tasonsa, eikä edellä mainituista asioista jäänyt mitään henkisiä traumoja.

Täytyy sanoa, että hevonen on maailman rehellisin urheilija, mitä kilpailusuorittamiseen tulee. Juoksee maaliin saakka, vaikka on kipeänä, eikä varmasti voi hyvin. Kunpa ihmiset osaisivat pitää tarpeeksi hyvää huolta tästä maailman upeimmasta eläimestä. Hevosen rehtiydestä tulee aina mieleen sota-ajat, kun suomenhevoset tekivät väsyneinä ja usein aliravittuina arvokasta työtä isänmaamme ja vapautemme eteen. Nyt mennään vähän kauas, mutta ajatelkaa, että 30-vuotisesta sodasta 1618-1648 lähtien joutui kunnian kentille tuhansittain suomalaisten hevosia. Siihen aikaan suomalaisten hevoset olivat pieniä kuin ponit verrattuna eurooppalaisiin vastustajiin. Kokoero ei haitannut suorituksia. Mitättömän näköisessä otuksessa piili sitkeyttä ja kestävyyttä, mutta paraatihevosiksi asti niillä ei ollut mitään asiaa. Aikanaan taisteluissa vuosisatoja sitten hevosista pärjäsivät munattomat; päinvastoin kuin ihmisillä. Oriit ja tammat olivat taistelun tiimellyksessä arvaamattomia.

Talvisodan kovien pakkasten aikana hevosista riippui paljolti yleisten kuljetusten ja viestiyhteyksien onnistuminen, haavoittuneiden ja kaatuneiden kuljettaminen, tien auraaminen jne. Välillä jopa 40 asteen paukkupakkaset tekivät koko sodasta arvaamattoman. Hevosista pidettiin niin hyvää huolta kuin se sodan kiivaissa olosuhteissa oli mahdollista. Tiedettiin, että jos menetetään paljon hevosia, niin menetetään koko sota. On ollut liikuttavaa lukea kuinka rintamalla väsyneet sotilaat viimeisillä voimanrippeillään pitivät huolta komppanian hevosista. He rakensivat mm. täisaunoja, joilla poistettiin hevosista loisia rikkikaasun avulla. Hevosille laitettiin rakovalkeita, jos vihollinen oli tarpeeksi kaukana. Jos sotamiehillä oli kamiina käytössään, niin he veivät hevosille villapaitansa, jonka he solmivat hevosten kaulan alta, niin että hevoset eivät olisi sairastuneet kurkunpääntulehdukseen. Hevosia kuoli talvisodassa 7000 ja jatkosodassa 14 500 kappaletta. Määrät ovat järkyttävän suuria. Olemme suuressa kiitollisuuden velassa suomenhevosille! Kunpa tuleva sukupolvi tämän tiedostaisi ja osaisi arvostaa asiaa. Joka itsenäisyyspäivä (suomen)hevospatsaat tarvitsevat muistokynttilänsä.

Ei tainnut Love No Limitillä olla villapaitaa kaulan ympärillä, kun hengitystieongelmat uusiutuivat. Taitaa olla ison tallin ongelmia nämä villapaitojen puuttumiset hevosilta. Nykypäivänä raveja perutaan, kun pakkasmittarit näyttävät -20 astetta. Sotaa ei hevosilta peruttu, kun mittari näytti yli -40 astetta.


30.8.2016 Juuri aloittaessani kirjoittamaan tätä blogia, luin Hevosurheilu-lehdestä suru-uutisen: Seppo Ristimäki on nukkunut pois ja on nyt ravimiesten taivaassa. Raviurheilu menetti taas yhden ansioituneista ja sympaattisista valmentajista. Itse, kun olen Etelä-Pohjanmaalta kotoisin, niin Sepon pois nukkuminen on erityisen koskettava asia. Toivon voimia kaikille Sepon läheisille! Seppo oli mies, josta pahaa sanaa ei varmasti ollut kellään sanottavan...

Minulla on tavoite: Kahdeksan vuoden päästä olympiavoitto. Rion olympialaiset loppuivat vähän aikaa sitten, mutta minulla ne vielä jatkuvat pari viikkoa. Katsoin ahmien valtavat määrät suoria lähetyksiä, mutta nauhoitettuna on vielä parisataa tuntia katsomatonta huippu-urheilua. On joidenkin mielestä outoa, että vaikka olenkin urheiluhullu, niin silti pidän ihan kaikista olympialajeista. Läheistenikin on vaikea ymmärtää, että joku oikeasti löytää jokaisesta lajista jotain kiehtovaa ja mukaansa tempaavaa. Katsokaapa esimerkiksi Rion nauhoituksista netistä taitouintia; laji vaatii aivan uskomatonta taituruutta ja tietysti hyviä keuhkoja. Entäs rugby; sopii rohkeille huimapäille. Sulkapallohuiput löivät palloa senttien tarkkuudella ja myös todistivat, että heidän kuntonsa on huippuluokkaa. Ammunnoissa eivät kädet tärisseet; silmä-käsi-koordinaatio oli satojen tuntien harjoittelun tulosta. Kouluratsastus; huh huh, ei mahdu minun kaaliini, kuinka saumatonta on ratsukon ja ratsastajan yhteistyö. Miten on mahdollista, että hevonen oppii ja muistaa ratsastajan avulla kaikki vaadittavat liikesarjat.

Mutta yksi laji oli joukosta poissa; nimittäin olympiaravilähdöt. Toivonkin, että ravilähdöt saataisiin mukaan vuoden 2024 olympialaisiin Pariisiin, Roomaan, Budapestiin tai Los Angelesiin. Edellä mainituista hakijakaupungeista ravi-ihmisen suosikki olisi ilman muuta Pariisi. Miettikääpä Vincennesin radalla vuoden 2024 olympiaravilähdöt...

Olympiakullasta otettaisiin kamppailemaan 36 hevosta ja niiden ohjastajat. Ranska saisi isäntämaana mukaan 6 hevosta, muu Eurooppa 10, Pohjois-Amerikka 10, Etelä-Amerikka + Aasia + Afrikka + Australia yhteensä 10 hevosta. Hyvissä ajoin ennen olympialaisia (noin puoli vuotta aiemmin) pidettäisiin esikarsinnat, joiden perusteella lopulliset olympiahevosvalinnat tehtäisiin.

Ensimmäisellä kierroksella kilpailussa olisi kolme 12:n hevosen lähtöä 2100 metrillä. Ennakkoon kovimmat hevoset sijoitettaisiin eri karsintalähtöihin. Näistä kolmesta lähdöstä menisi jatkoon kaikkiaan 24 hevosta; eli jokaisen lähdön kuusi parasta ja näiden jälkeen vielä kuusi parasta aikojen perusteella. Toinen kierros juostaisiin seuraavana päivänä kahdella 1600 metrin lähdöllä. Näistä lähdöistä menisi jatkoon 12 hevosta, eli neljä parasta kummastakin lähdöstä ja neljä vielä aikojen perusteella. Viimeinen kolmas kierros juostaisiin vasta kymmenen päivän päästä 12:n hevosen lähtönä. Matkana olisi, kuten Kuninkuusraveissa, 3100 metriä. Tämän lähdön voittaja olisi kautta aikojen ensimmäinen olympiaravivoittaja.

Scuderia Power ottaa tämän 2024 vuoden olympiaprojektin pitkän tähtäimen suunnitelmaksi; minimitavoite on olympialaisiin mukaan pääsy. Päätavoite on finaalilähtöön pääsy ja haavekuva on olympiamitali. Kultamitali olisi sitten tajunnan räjäyttävä kokemus. Pitäisiköhän jo soittaa Mika Forssille ja varata hänet esikarsintoihin ja varsinaisiin olympialaisiin kuskiksi hevoselle joka ei ole vielä edes syntynyt?

Huh hei! Lämminveristen Derby- ja Kriterium-kuume on taas käsillä. Odotusarvot ovat joka vuosi todella korkealla. Löytyykö finaalihevosista tulevaa lippulaivaa Suomen raviurheilulle? Vai jäävätkö voittajat historian kirjoihin "pelkästään" Derby- ja Kriterium-voittajina? Vai saavuttavatko ne jotain suurta myöhemminkin urallaan. Uhkapelureille voin antaa ilmaiseksi vinkin, että Derbyssä kaksariin tulee suora pari Callela Ladyboss - Elian Web. Kumpi sitten voittaakaan.


27.7.2016 Lähes koko ikänsä raviurheilua harrastaneen/harrastavan ihmisen unelmaviikko alkoi tänään. (Saa nähdä onko se enää unelmaviikko, kun ollaan ensi tiistaissa.)

Keskiviikko 27.7.: Sain Ranskasta tiedon, että terässiitostammamme Mystic Madonna on saatu kantavaksi haluamastamme oriista Prix d'Amerique- voittaja Up And Quickista. Tammallamme on jo ikää 24 vuotta, mutta kukaan ei uskoisi Madonnan olevan sen ikäinen. Tamma voi tosiaan hyvin, näyttää hyvältä ja on kaikin puolin virkeä. Astuttaminen meinasi mennä pieleen Up And Quickin loukkaantumisen takia, mutta emme joutuneet turvautumaan varasuunnitelmaamme, eli siitosori Charly Du Noyeriin. Suomessa lienee tällä hetkellä 10 Up And Quickin jälkeläistä. Jos joku tällaisen varsan omistajista tämän jutun lukee, niin olisi todella hienoa saada kuvia upandquickilaisista.

Torstai 28.7.: Scuderia Power Oy:n ja Fincumet Oy:n yhdessä omistama ja kasvattama Space Love juoksee torstaina Åbyssa koelähdön. Veijo Heiskanen ajaa valmennettavaansa. Käsityksemme mukaan kyse on erittäin kyvykkäästä menijästä.

Perjantai 29.7.: Kuninkuusravien avauspäivänä Turun lounasraveissa juoksee Space Loven täyssisko 3-vuotias Love No Limit uran toisen starttinsa. Lähtöpaikka on 20 metrin takamatkalta. Ohjaksissa nähdään Ari Moilanen.

Lauantai 30.7.: Kuninkuusravien seuraamista.

Sunnuntai 31.7.: Grande Dame starttaa Berliinissä radalta 5. Lähtö on ravien viimeinen, eli 14. lähtö?? Josko nyt Wewering ajaisi Love You- tammamme muualle kuin viidenteen tai kuudenteen sisälle? Mukana on pari kovaa hevosta, mutta aina tämän tamman kohdalla voittoon on erittäin hyvät mahdollisuudet.

Maanantai 1.8.: Bullo Citrullo juoksee pitkästä aikaa kärrylähdön Lappeessa. Lähtö ei ole mikään järkyttävän kova, mutta 1. palkinto on hieno iltaraveihin 2000€. Lähtörata on 8, mutta huonoa lähtörataa kompensoi Suomen paras kuski Mika Forss.

Tiistai 2.8.: Kova ravikrapula päällä. Menneen viikon saldona kolme voittoa, yksi hyväksytty koelähtö ja viisi jättilunastusta Turun lauantaisista kunkkareista.

Ihmettelen tässä taas samaa asiaa, mistä kirjoitin jo 7.3. Kaikki edellä mainitut hevostemme tulevat startit ja tapahtumat olemme itse onkineet selville. Ainoa asia, mikä meille valmentajan/hoitajan toimesta on ilmoitettu, on että Mystic Madonna on kantavana. Muuten ihan tuurilla lähtölistoista osuu silmään, että oho: meidän hevosemmehan on kohta startissa. Eniten meitä yllätti, että Space Love juoksee huomenna Ruotsissa koelähdön. Oli joskus puhetta, että olisi mukava lähteä katsomaan Space Loven juoksua, mutta päivää ennen asian tultua tietoomme, on vähän liian myöhäistä lähteä seuraavana aamuna reissuun Ruotsin länsireunalle. Eivätkö valmentajat halua omistajia juoksuja katsomaan vai mikä siinä on, että tieto ei kulje maksaville asiakkaille.

Minulla olisi visio, jos vain saisin sen toteutukseen mukaan tietokoneammattilaisen. Haluaisin tehdä valmentajille valmiin rastitettavan kaavakkeen nettiin valmennettavista hevosistaan. Jokaisessa kaavakkeessa olisi yleistietoa hevosesta ja sen taustoista. Valmentaja tai hoitaja rastittaisi kaavakkeesta ydinasiat hiittipäivinä, kilpailupäivinä, huoltopäivinä, mahdollisina kilpailuihin ilmoittautumispäivinä ja klinikkapäivinä. Tämän pohjalta kirjoittaisin jokaisesta valmennettavan hevosesta 3-5 päivänä viikossa asiakkaalle ytimekkään tiivistelmän mitä hevoselle kuuluu ja mitä sille on tehty: hiitit (kuinka monta ja kuinka pitkiä, palautukset), lenkit (paikka, minkälainen maasto), kilpailut ja sitä seuraavat palautumispäivät, hieronnat, klinikkakäynnit, muut fyysiset ongelmat ja kilpailuihin ilmoittautumiset. Omistajat saisivat salasanat oman hevosen sivustolle. Kaikki olisivat tyytyväisiä ja tiedon kulku nopeutuisi merkittävästi ja väärin käsityksiltä säästyttäisiin. Laskeskelin, että esimerkiksi hiittipäivänä, jos valmennettavalla on 15 hevosta hiitattavana, niin hoitaja rastittaa jokaisen hevosen omasta kaavakkeesta hiitti-sarakkeesta kuinka paljon juostiin, montako kertaa, millä tehoilla, millä palautuksilla ja vielä erikseen rasti miten harjoitus meni, niin aikaa hoitajalta/valmentajalta kuluisi noin 30 minuuttia. Rastitus täytyisi tehdä vaikka hevosta vaihdettaessa. Aikaa siihen kuluisi noin 1-2 minuuttia. Jos on pieni talli, niin asiat kyllä muistaa muutamasta hevosesta ja ne voi rastittaa koneelle päivän lopuksi. Eli hoitaja/valmentaja rastittaa niinä päivinä hevosen kaavakkeesta muutaman kohdan, kun on tapahtunut jotain mikä omistajan olisi hyvä tietää ja tallentaa tiedon. Sitten minä puen rastitukset lausemuotoon ja laitan ne omistajille heidän omien hevostensa salasanojen taakse katsottaviksi.

Viime sunnuntai 24.7. oli kaikkea muuta kuin ravi-ihmisen unelmapäivä. Silloin pidettiin Vaasan raviradan viimeiset ravit. Vaasan ravirata on ollut minulle kaikkein rakkain ravirata. Sieltä on parhaimpia ravimuistoja niin lapsuuden kuin nuoruudenkin ajalta. Nykyisen asuinpaikan vuoksi kotirata on tällä hetkellä Teivo. Siitä on tullut myös hyvin ravirakas paikka. Ei kuitenkaan Vaasan ravirataan verrattavissa oleva. Vaasan ravirata oli pieni rata, mutta tunnelma raveissa varsinkin 1980- ja 1990- luvulla oli oikein mukaansa tempaava. Ravirata sai järjestettäväkseen jopa kahdet kuninkuusravitkin. Lopun alkua oli vuonna 2006 raviradan palo. Vakuutusrahojen kanssa painittiin, että laitetaanko ne nykyisen radan kunnostamiseen vai tehdäänkö kokonaan uusi. Suunnitelmat etenivät siihen malliin, että Vaasan rajanaapurin Mustasaaren puolelle alettiin suunnitella uutta ravirataa ja raviradan paikkaa. Sitten, kuinka tämän nyt kauniisti sanoisi, keskinkertainen paikkakuntalainen jääkiekkojoukkue nousi (lue: nostettiin kabinetti-päätöksellä) SM-liigaan ja raviradalle kohdennettu raha siirrettiinkin jääurheilun puolelle. Onhan se mukava, että nuuskaa käyttävät urheilijat ja heidän seuransa saavat rahallista apua urheilemiseen ja tilojen parantamiseen. Nykyisen Vaasan raviradan paikalle aletaan ilmeisesti rakentamaan kerrostaloja. Toivon sydämestäni, että hevosen paska haisee vielä vuosikymmenienkin päästä alueella, että asukkaat muistavat alueen menneisyyden ja tietävät asuvansa ravihistoriallisesti merkittävällä paikalla.

Turun Kuninkuusravit vuonna 2016: ravikuningas: Köppinen (toivon Pikkukahvelille menestystä, jotenkin kutina, että Jokivarren Kunkku ei välttämättä voita tänä vuonna) ja ravikuningatar: Saaga S.


2.7.2016 Toivo Kärki ja Reino Helismaa tekivät aikanaan kappaleen "Lauluni aiheet". Muun muassa Tapio Rautavaara on tulkinnut kappaletta ansiokkaasti. Tekstissä todetaan, että "Niin paljon on aihetta lauluun". Tätä ravikesää seuranneena voin sanoa, että "Niin paljon aihetta on raviblogiin".

Ravit ovat mielestäni suomalainen instituutio. Ravit muokkaavat ihmisten toimia ja käyttäytymistä. Raveissa on vakiintuneita tapoja ja tietynlaisia rakenteita. Välillä tuntuu, että varsinkin hallinnollisia rakenteita on liikaa tai sitten ne ovat sekavasti organisoituja. Maalaisjärkeä on viime vuosina käytetty säästöliekillä. On erittäin mielenkiintoista nähdä mitä rahapeliyhtiöiden yhdistäminen tekee ravien hallinnollisille rakenteille ja niiden sisällöille. 1) Väheneekö vai lisääntyykö työntekijöiden määrä? 2) Tuleeko palkintoihin tuntuvia korotuksia vai ei? 3) Saadaanko raviradat ympärivuotiseen käyttöön vai ei? 4) Saadaanko 2000-luvulla syntynyt nuoriso mukaan raviurheiluun toimijoiksi, tai ravipelureiksi tai kouluttautumaan hevosalan ammattiin? 5) Tullaanko ravialan kasvatustoimintaa tukemaan kauhalla vai pikkulusikalla?

Tänään alkoi itselleni vuoden raviurheilun odotetuin viikonloppu: Suur-Hollola- ravit. Tänä vuonna suosikkiraveissani oli erityispanos, kun Scuderia Powerin oma kasvatti ja omistama Bullo Citrullo juoksi monté-tähti- finaalissa uransa 100:n starttinsa . Maija Fors ohjasti Bullon upeasti kolmanneksi ajalla 14,6. Huomenna sunnuntaina on sitten Suur-Hollola-ajon finaali. Voittajaksi leivottaneen Shadow Woodland. Hieno kilpailu on joka tapauksessa tulossa.

Kesällä on ehtinyt tapahtua jo paljon muutakin ravirintamalla, mutta yksi henkilö on kuitenkin aivan pakko nostaa esiin: Pekka Lillbacka. Jälleen kerran ei sanat riitä kertomaan kuinka hieno ja jalo teko Alahärmän raviradan rakentaminen oli ja on. Toivottavasti ravipiireissä osataan todellakin arvostaa tätä tekoa. Powerparkin radasta tulee hyötymään myös urheiluseurat ja erilaiset yhdistykset. Eli Lillbackan raviharrastuksen innoittamana rakennettu ravirata tuo iloa myös raveja harrastamattomille ihmisille. Lillbacka haluaa radastaan maailman parhaan raviradan. Tähänkin asiaan pätee varmasti vanha tuttu etelä-pohjalais-sanonta: "Hyvää yritetähän teherä, mutta priimaa pakkaa tulemahan."

Ravikesä jatkuu vilkkaana eteenpäin. Paljon herkkupaloja on vielä tulossa, mutta Kuninkuusravit lienee monelle loppukesän kohokohta. Itselläni suurin odotusarvo kohdistuu St Micheliin. Syy tähän on Hevosurheilusta silmääni osunut juttu, että päälähtöön yritetään saada mukaan maailman paras ravuri Bold Eagle. Kyseinen ori, Ready Cashin jälkeläinen, on suosikkihevoseni, ja on aivan pakko omin silmin nähdä, jos hevonen St Micheliin tulee. Joka tapauksessa St Michel- lähtö näyttää ennakkokaavailujen perusteella tulevan kovemmaksi kuin koskaan. Hienoa!

Eipä muuta rakas ravikansa, kuin pidetään yhtä köyttä- yhdistystä yllä ja puhalletaan yhteen hiileen. Jokainen raveissa käyvä täysi-ikäinen ihminen pelaa jokaisessa jäljellä olevassa kesän suurravitapahtumassa vähintään viidellä eurolla totoa ja jokainen alaikäinen lapsi syö vähintään kolme metriä metrilakua.


28.5.2016 Suurkilpailujuna jyskyttää vääjäämättömästi kohti Pohjoismaiden tärkeintä ravilähtöä: Elitloppet-lähtöä. Suomen tärkein kansainvälinen ravitapahtuma Finlandia-päivä oli jälleen kerran erittäin hohdokas. Viime vuonna hehkutin Seinäjoki Racen voittanutta Quick Fixia. (Tänä vuonna Seinäjoki Race ei kilpailuna säväyttänyt, mutta voittaja El Mago Pellini oli loistava; samoin kuin voittotulos 2100 metrillä 12,1!!!) Tänä vuonna voi hehkuttaa kaikilla mahdollisilla ylisanoilla Finlandian voittanutta Propulsionia: maili 10,2 pääosin kuolemanpaikalla juostuna. Juoksu oli yksi Finlandia-historian vakuuttavimmista. Silti epäilen, että Propulsion ei voita huomenna Elitloppetia. Sympatiani ovat tänä vuonna 5-vuotiaan Nuncion puolella. On Track Piratenia olen seurannut tarkasti uran alusta alkaen, koska ruuna on samaa ikäluokkaa omistamamme Bullo Citrullon kanssa. Toivon tälle hieman erikoissukuiselle ravurille (Kool du Caux- Monrovia- Rite On Line) onnea ja menestystä Elitloppet- karsintaan.

Elitloppetin pääkilpailussa ei tänä vuonna suomalaista osallistujaa nähdä. Viime vuoden osallistuja Bret Boko on näyttänyt tällä kaudella minun silmääni oudon flegmaattiselta. Liekö syy tähän henkisellä puolella vai olisikohan hevosella jotain piilevää vaivaa? Tutussa, hyökkäävässä juoksutyylissä ei ole ollenkaan imua.

Kehtaanko ääneen edes sanoa, että itse en ole leipätyöni ja urheiluharrastukseni takia päässyt koskaan Elitloppetiin. Tänä vuonna olin jo miettinyt palkattomia vapaapäiviä mahdollisen reissun takia. Olin talvella täysin varma, että Bullo Citrullo juoksee Elitloppetin monté- lähdössä, kun ruuna paineli Jenni Kaijan kanssa mailin Vermossa 13,3. Ei se varmaan kaukana ollutkaan, mutta kevään aikana ruuna ei ollut ihan niin hyvä kuin odotimme. Startteja oli tullut ehkä liikaa ja parissa monté- startissa ei nähty parasta Bulloa. Toki Finlandia-päivänä ruuna oli jo lähellä huipputasoa juoksemalla 2100 metriä koko matkan toista ja kolmatta rataa. Ajaksi tuli huikea 14,1. Haaveilin, että Elitloppetissa hevonen olisi juossut mailin 12-12,6 väliin. Täytyy kuitenkin itselleen muistuttaa, että ruunamme on juossut jo lähes 100 starttia, eikä mikään ole tässä vaiheessa uraa varmaa. Hevosen ehdoilla täytyy mennä! Ikinä ei tule tarpeeksi kiiteltyä ihmisiä, jotka mm. tälläkin hetkellä mahdollistavat Bullon monté-juoksemisen Suomen ihan terävimmässä kärjessä. Eli kiitos tässä kohdassa Leo Mönttiselle, Heidi Loukeiselle ja Jenni Kaijalle; olette loistavia!

On suuri harmi, että tänä vuonna Suur-Hollola-ajon karsintalähdöt ovat samana päivänä kuin ennakkomaksullisen Monté Tähti- kilpailun karsinnat. Olimme kaavailleet Bullon osallistumista molempiin kilpailuihin. Toki molempien kilpailujen finaalitkin ovat myös samana viikonloppuna.

Vielä Elitloppetista... Tänään Harper Hanover- lähdössä tehtiin ME! Voittaja Bird Parker juoksi, kuvitelkaa, 3180 metriä voltista 12,1! Meillä Scuderia Powerissa on ollut mielenkiintoinen tilanne kyseiseen oriin liittyen. Talvella, kun varailimme Mystic Madonnalle siitosoria, niin ykkösvaihtoehtomme Ready Cash ei ollut enää saatavilla, päädyimme Up and Quickiin. Tälle orille tuli kuitenkin murtuma ja saimme Ranskasta viestiä, että odotatteko Up And Quickin toipumista siitoskuntoon vai haluaisitteko kokeilla jotain toista siitosorivaihtoehtoa. Päätimme pitää Up And Quickin varauksen. Meille tarjottiin vielä aika tuntematonta Bird Parkeria siitosoriksi. No, joo; muutama viikko myöhemmin 5- vuotias Bird Parker juoksee Prix d'Ameriquessa seitsemänneksi ja liihottaa loppusuoraa selvästi kovinta vauhtia. Puoli vuotta myöhemmin kyseinen Bird Parker tekee ME:n. Eli kyllä ME- hevonenkin olisi voinut olla hyvä siitosorivaihtoehto, mutta eipä oriin tulevista jälkeläisistä pysty vielä pariin vuoteen sanomaan mitään. Varsamaksu olisi ollut 6000€. Voi olla, että varsamaksun ensimmäinen numero vaihtuu seuraavalle siitoskaudelle vähän isommaksi.

Elitloppetin taika säilyy vuodesta toiseen. Nyt peukut pystyyn, että Elitkampenissa tärähtäisi Kaarlo Ahokkaan kunniaksi suomalaisittain oikein kunnolla. Molemmat edustajamme Jokivarren Kunkku ja Vitter pystyvät kyllä menestymään. Huomenna kukitetaan Nuncio ja Jokivarren Kunkku...


18.5.2016 In memoriam Kaarlo Ahokas 1958-2016:

Suuri mestari Kaarlo Ahokas on poissa. Hänen pois nukkumisensa jätti valtavan aukon suomalaiseen raviurheiluun. Hän oli silmissäni lempeä ja rehti, kunnon vanhan ajan ravimestari. Mestariksi en ihan ketä tahansa raviohjastajaa kutsu. Kalle oli mestari ja on sitä edelleen. Hänen muistonsa ei koskaan sammu ravi-ihmisten ja hänen läheistensä piirissä.

Minulla ei ollut koskaan etuoikeutta oppia tuntemaan häntä henkilökohtaisesti. Siitä syystä kaikki muistot hänestä ovat raviurheiluun liittyviä ja median kautta välittyneitä. Raviohjastajana Kalle oli hyvin rauhallinen, tarkka, tietyllä tavalla eleetön, mutta luotettavan varma. Kun urheilussa puhutaan saumattomasta yhteistyöstä, niin juuri sellaista oli Kallen ja Vieskerin yhteistyö: saumatonta.

Kalle oli aina ennakkokommenteissaan varovaisen toiveikas starttihevosten pärjäämisestä. Hän ei koskaan erehtynyt paukuttamaan henkseleitä ennen tai jälkeen ravilähtöjen, vaikka siihen usein olisi ollut kyllä aihetta. Hän tiesi, että raviurheilussa mikään ei ole varmaa ennenkuin lähdöt on juostu. Samoin hän tiesi, että seuraava päivä startin jälkeen on erityisen tärkeää: odottaako sinua iloinen ja normaalisti ruokaillut hevonen vai ontuva, ruokahaluton ja masentunut hevonen. Raviurheilu ja meidän kaikkien elämä on monien sattumusten summa. Kaikki voi muuttua silmänräpäyksessä. Kallenkin päivät päättyivät ihan liian aikaisin.

Vaikka itse korostan (ravi)urheilussa tunteiden näyttämistä, niin Kallen kohdalla juuri aavistuksen jäyhä olemus oli osa hänen persoonaansa. Hän ei olisi ollut juuri se Kalle, minkä tunsimme, jos hän olisi muuttanut omaa persoonaansa ja temperamenttiansa julkisuudenhakuisempaan suuntaan. Muutenkin oman persoonan muuttaminen muiden miellyttämiseksi ei ole kenenkään ihmisen elämän päätarkoitus.

Haluan nöyrästi kiittää Kaarlo Ahokasta kaikista ikimuistoisista hetkistä raviurheilun parissa! Kiitos! Kerran ravimies; ikuisesti ravimies.



8.4.2016 Olen usein blogeissani ollut varsin kriittinen ja kantaa ottava. Sapiskaa olen heitellyt sinne tänne, kuin sian kusta kevätpelloille. Tänään on kiva kirjoittaa vähän positiivisistakin asioista. Toki kriittisyys tulee jatkossakin jatkumaan, ainakin siihen saakka kunnes Suomen raviurheilun tila ollaan saatu täydelliseksi. Jaa-a, koskahan se päivä mahtaa olla? No, meni taas kriittiseksi, anteeksi! Nyt vähän itsekritiikkiä: anteeksipyytelevällä asenteella ei raviurheilussa eikä blogin kirjoittamisessa menesty. Otetaan siis anteeksipyyntö takaisin. No, joka tapauksessa blogieni tarkoituksena on herättää keskustelua ja jos sitä saan aikaiseksi, niin olen onnistunut kirjoituksissani.

Koen meidän Scuderia Powerin asenteen raviurheilua ajatellen kuitenkin yleisesti ottaen hyväksi. Vanhemmat, jotka kehuvat, moittivat, palkitsevat ja rankaisevat lapsiaan; rakastavat todellisuudessa lapsiaan eniten. Ne vanhemmat, jotka eivät kommunikoi lastensa kanssa, eivätkä tee edellä mainittuja asioita, rakastavat ehkä näennäisesti lapsiaan, mutta he eivät näe vaivaa lapsensa kasvattamisessa. He eivät myöskään anna suuntaviivoja lapsen elämälle; heidän pitäisi olla lapsensa kasvattajia, mutta he siirtävät kasvatusvastuun isovanhemmille ja kouluille. Jo aikoinaan Raamatun Sananlaskuissa oli, ja on lause: "Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa." Voimakkaasti ilmaistu, mutta niin totuuden siemenen sisällään pitäen. Samalla periaatteella kirjoitan blogiani: raviurheilu on maailman hienoin urheilulaji ja minä välitän siitä niin paljon, että haluan ottaa kantaa kirjoituksillani. Jos en kirjoittaisi, se olisi merkki siitä, että en enää lajista välittäisi.

Koen, että Suomen raviurheilun johtomiesten ja - naisten työhuoneen seinällä pitäisi olla taulu, jossa lukisi isoilla kirjaimilla: "JOKA VITSAA SÄÄSTÄÄ, SE VIHAA RAVIURHEILUA; MUTTA JOKA RAVIURHEILUA RAKASTAA, SE SITÄ AJOISSA KURITTAA." Tässä lauseessa sana "AJOISSA", ei ole toiminut Suomen raviurheilussa pitkään aikaan. Päättäjät tekevät tärkeitä päätöksiä vasta sitten, kun housut ovat jo nilkoissa. Minulla on sellainen olo, että raviurheilussa ikävän asian täytyy ensin tapahtua ja sitten siihen vasta reagoidaan. Muistakaa päättäjät sana "AJOISSA", eikö teille ole opetettu mitä ennakointi tarkoittaa; ei edes autokoulussa...? Taas annoin kritiikkiä, ei tänään pitänyt... Tänä päivänä yritysjohtajien tärkeimpiä taitoja on ennakointi. Jos asioita ei pysty yhtään ennakoimaan esim. faktojen tai asiantuntijoiden lausuntojen perusteella tai oman vaiston varassa, niin virheitä tulee ja niiden korjaaminen vie aikaa ja niiden korjaamisten aikana saattaa tulla jo uusi iso virhe. Aika taas on rahaa.

Taas Raamatusta lainaus: Jaakobilla oli 12 poikaa. He myivät yhden heistä, isän lempilapsen, Joosefin, Egyptiin orjaksi. Joosefilla oli välit yläkertaan kunnossa ja hän sai ennustajan lahjan. Hän ennusti faaraolle tulevat tapahtumat ja faarao teki hänestä koko Egyptin talouden hallitsijan: orjasta talouspäälliköksi, ei hassumpaa. Suomen raviurheilussa koittaisi varmasti hyvät ajat (kuin Joosefillekin), kun "AJOISSA" ennakoitaisiin tulevaa. Kun katovuodet ovat käsillä ja saappaan varressa ei ole yhtään rahaa, niin vaikea on siinä vaiheessa enää tehdä mitään. Mutta hyvä raviväki katsokaa: nyt sellainen ennakointi on tehty: nimittäin peliyhtiöiden yhdistäminen! Parin vuoden kuluttua näemme sen, kuinka ennakointi ja tässä asiassa "AJOISSA" toimiminen onnistuivat. Tämä on sitä mitä me Scuderiassa kaipaamme. Tarvitaan rohkeita ratkaisuja ja ennakointia. Täytyy toki tähän asiaan liittyen tunnustaa, että vuosi sitten olin peliyhtiöiden yhdistämistä vastaan, mutta nyt on osittain toinen ääni kellossa. Tarttis nimittäin tehrä jotain.

Jaahans. Niitä positiivisia asioita lupasin blogini alkupuolella. Niitä on viimeisen viikon aikana ollut tasan kolme asiaa: Hevosmessut, Pilvenmäki Special ja Team Jokimaan omistajaravit. Haluan kiittää kaikkien tahojen järjestäjiä kivoista tapahtumista. Kaikissa tapahtumissa oli hyväntuulisia ihmisiä, kiireetöntä yhdessäoloa ja samanhenkisyyttä. Hevosmessuilla huomasin ajelehtivani väkimassan mukana paikasta toiseen (pötsissäni oli 7 metriä lakua ja puoli litraa pehmistä). Minulla ei ollut mihinkään kiirettä. Oli kiva nähdä näytteilleasettajien myyntipöytiä, kengitysnäytöksiä, erilaisia haastatteluja ja tietysti hevosia ja heidän omistajiaan sekä kouluttajiaan. Parasta oli kuitenkin esteratsastus. Mitkään ylisanat eivät riitä: se on niin hieno laji kaikella tapaa! Kylmänväreet sain Erikassonin ja Bella Varjosen näkemisestä. Tämä kaksikon yhteistyö on ollut jotain käsittämätöntä. Tähän tiimiin täytyy toki lisätä Harri Koivunen. Muistan vieläkin elävästi Mikkelin Kuninkuusravit vuonna 2012, kun Erikasson ei ollut enää parhaimmillaan, mutta silti Koivusen tarkkojen juoksujen ansiosta ori seppelöitiin ravikuninkaaksi.

Pilvenmäki Special oli hieno lähtö ja erityisen onnellinen olen siitä, että juuri tämän kaltaisissa isoissa lähdöissä joku muu hevonen voittaa kuin suursuosikki. Tällaiset asiat antavat kasvattajalle uskoa, että kyllä minunkin hevonen voi joskus suurlähdön voittaa; eikä aina Heikki Korhosen tai Pekka Korven hevonen. Onnittelut lähdön voittaneelle Lovetownille ja taustajoukoille! Onnittelut myös Team Jokimaan loistavalle henkilöstölle hienosta tapahtumasta eilisissä omistajaraveissa. Te olette ylivoimaisesti Suomen paras raviryhmittymä! Vai onko joku eri mieltä?

Mahtavaa kevään jatkoa kaikille! Isot lähdöt alkavat kohta taas olla käsillä ja ravi-ihmisen kulta-aika alkaa! Positiivisin ajatuksin eteenpäin!


24.3.2016 Piti muutama sana kirjoittaa uudesta 7 oikein- lehdestä. Tilasin lehden muutamaksi kuukaudeksi ja tilaukseni loppui viime viikolla. Lehdestä jäi vähän sekava kuva. Kansisivu on jo mielestäni lian täynnä informaatiota. Toki siinä on tärkeääkin asiaa, mutta myös turhaa. 1) Lehden nimen lisäksi 2) kansilehden yläreunassa on joku kuva ja pieni lause tulevan viikon tärkeästä tai huomioitavasta asiasta. 3) Kannessa on iso kuva hevosesta ja 4) iso teksti kuvaan liittyen. 5) Oikeassa reunassa on lueteltu seuraavan viikon ravit. 6) Alareunassa on mainos 76- raveista tai mainos esimerkiksi Hevosurheilun tai 7 oikein- lehden tilaamisesta. 7) Lehden nimen alla on isohko keltainen pallo irtonumeron hinta sisällään.

Kansilehti on siis värien sekamelska ja esimerkiksi kioskin hyllyltä bongattuna ei kovinkaan houkuttelevan näköinen. Jo kuopattu Toto-lehti oli aika samanlainen kansilehden asioiden ryhmittelyssä, mutta painojälki oli huomattavasti parempi ja lehden sivumateriaali oli paljon arvokkaamman ja houkuttelevamman näköinen. Minun mielestäni kansilehti täytyisi suunnitella kokonaan uusiksi ja siinä pitäisi olla vain lehden nimi, iso hevosen kuva ja tulevan viikon ravipäivät ja paikkakunnat. Hinta voi olla pienellä. Mainokset voivat olla sitten lehden sisäsivuilla. Kun ihminen tekee ostopäätöstä, missä tahansa asiassa, niin ensisilmäys on pirun tärkeä. En ymmärrä esimerkiksi, kun ihmiset kaupittelevat taloaan ja näyttöpäivänä koko talo on huonosti siivottu, se tuoksuu epämiellyttävälle ja on tehty halvimmista materiaaleista, niin heidän ihmetyksensä on suuri miksi kukaan ei osta meidän taloamme. Monet ihmiset lähtevät 5 minuutin käynnin jälkeen pois. En ymmärrä miksi 7 oikein- lehden kantta ei saada sellaiseksi, että ensisilmäyksellä ihminen haluaisi ostaa lehden: selkeä, värit hallinnassa ja laadukas paperi raaka-aineena.

Kansilehti on siis värien sekamelska, mutta sitten vastakohtana sisäsivuilla loppuu lähes kokonaan värit ja jäljelle jää harmaus, mihin mm. Antti Pylkkäsen ansiokkaat kirjoitukset hukkuvat. Tärkeät asiat täytyisi korostaa muusta harmaudesta selkeämmin. Tärkeitä asioita ovat lähtölistat, valmentajien kommentit ja Pylkkäsen kirjoitukset. Valmentajien kommentteja lukiessa saa olla navigaattori, että kaikki kyseisen päivän valmentajahaastattelut löytyvät. Ne ovat välillä oikeasti todella ihmeellisissä paikoissa. Isäni ja muutama muu tuttavani sanovat, että lähtölistojen fontit ovat liian pienellä. Pienempään suuntaan tunnutaan menevän lehdessä kuin lehdessä. Muun muassa Hevosurheilu oli aikanaan kunnon kokoinen lehti, sitä oli mukava lukea ja ahmia tekstejä. Nyt iäkkäämmät ihmiset eivät tahdo saada luettua esimerkiksi 7 oikein- lehteä, ei pelkästään lehden koon takia vaan sen takia, että samaan sivuun tungetaan pirusti asiaa. Lehden sisäsivuilta tulee vähän samanlainen vaikutelma kuin kansilehdestä: sekavaa. Pari numeroa takaperin löysin esimerkiksi muutama päivä eräiden ravien jälkeen vasta sen ravien koelähtölistat. Ne olivat eri paikassa kuin samojen ravien normaalit lähtölistat. Myös lehden lopussa olevat Ruotsin ravien listat pitäisivät olla ehdottomasti suuremmalla fontilla.

Haluaisin siis kansilehteen selkeyttä, koko lehteen paremman paperilaadun, ravien lähtölistat isommalla fontilla ja yhdellä sivulla yksi lähtö + vihjeet siihen lähtöön + valmentajien kommentit sen lähdön hevosista, Ruotsin listat niin kuin Suomenkin listat, Antti Pylkkäsen kirjoitus selkeästi, eikä ainakaan kansilehden toiselle puolelle (siitä ihmiset hyppäävät helposti yli).

Ravijulkaisuissa on vähän sama asia kuin suomalaisissa raviselostajissa (joista kirjoitin 7.1.2016): ne eivät saa aidosti syttymään ja innostumaan, ne ovat ihan ok, mutta eivät loistavia. Raviurheilun pitäisi parhaimmillaan saada aikaiseksi kylmiä väreitä. Hevosten esityksistä niitä tuleekin, mutta ei raviselostajien eikä ravijulkaisujen osalta. Olisi hienoa, jos suomalaiseen raviurheiluun saisi ravijulkaisun, joka koukuttaisi, olisi helppo lukea ja jonka vihjeissä olisi ideaa. Yleisesti ottaen 7 oikeinkin- lehden vihjenikkareiden näkemykset ovat usein mielikuvituksettomia ja he kertovat tietoa, minkä peluri jo tietää. Jari Haanniemi on ainoa vihjaaja, jolta aikanaan sai oikeasti todella arvokkaita näkemyksiä ja loistavia hakuja ison rahan metsästyksessä.

Kirjoitin 25.5.2015 sedästäni, jolle on tullut Hevosurheilu-lehti katkeamatta 70 vuotta. Hän ei ole koskaan saanut Hevosurheilulta kiitosta asiakkuudestaan tai alennusta jostain vuosikerrasta tai vaikka vip-iltaa Hevosurheilun piikkiin joihinkin raveihin. Hänkään ei ole aina tykännyt Hevosurheilun uudistuksista, mutta on silti pysynyt lehdelle uskollisena. Hevosurheilulle vinkkinä: Ihmissuhteiden hoito edellyttää kaiken ikäisten ihmisten tarpeiden huomioimista nyt ja jatkossa. Enpä taida tilata mitään hevosjulkaisua täksi kevääksi, vaikka kaksi päivää peräkkäin lehteä tyrkytettiinkin.


7.3.2016 Meillä on tällä hetkellä Scuderia Powerissa omistuksessa 10 hevosta. Niistä 2 on siitostammoja, 3 on starttareita ja 5 on varsoja. Suomessa näistä hevosista on 4, Ruotsissa on 4, Saksassa on 1 ja Ranskassa on 1. Kaikkiin, paitsi yhteen hevoseen liittyen, meillä omistajilla on aikamoinen savotta selvitellä hevostemme asioita läpi, kun niitä on niinkin paljon kuin 10. Meillä ei välillä ole hölkäsen pöläystäkään tietoa siitä miten hevosilla treenit menevät, tai onko niillä jotain vaivaa tms. Tietenkin tosiaan soittamalla tai ehkä sähköpostilla saamme selvyyden hevostemme tilanteista tai raveissa käymällä ja siellä valmentajaa haastattelemalla; sen mitä hän nyt minuutin-pari ehtii kaiken ohjastus-ja valmennuskiireen keskellä vastailla. Parhaiten hevostemme asiat saamme selville kuukausittaisesta valmennus- ja hoitolaskusta: "oho, hevonen on ollut klinikalla", "oho, hevosella on ollut lääkekuuri", "oho, hevoselle on ostettu varusteita"... Yritän vain kertoa, että suomalaisten (myös mm. saksalaisten) ravivalmentajien on pakko päästä tälle vuosituhannelle. Maksavan asiakkaan täytyy tietää mitä hevoselle kuuluu vähintään kerran viikossa. Tämä melkein vaatisi, että tallit palkkaisivat yhden henkilön pitämään 1-2 kertaa viikossa somessa kirjaa tallin hevosista. Muutama pieni tallihan voisi yhteistyössä kustantaa yhden "somettajan". Väitän, että tallien some-näkyvyys parantaisi raviurheilun kuvaa kaikella tapaa. Ei minulla esimerkiksi ole mahdollisuutta soittaa viikottain neljään maahan ja kysyä hevosten kuulumisia läpi.

Mainitsin alussa, että yhden hevosen asioita meidän ei omistajina tarvitse selvittää. Tämän hevosen tiedot ja valmennusraportit ovat netissä luettavissa. Ei meidän tarvitse soitella valmentajalle. Sitten tietysti soitamme, jos nettiin ei hevoselle päivity esimerkiksi kuukauteen tietoja, että onko tullut jotain ongelmia, kun ei ole tullut uusia päivityksiä. Tässä ote Ruotsissa olevan 2-vuotiaan hevosemme sivusta:

SPACE LOVE

hingst f. 2014

far: LOVE YOU

mor: SPACE TAXI

morfar: S.J.'S PHOTO

mormor: SUGARCANES GAME

ägare: Scuderia Power Oy & Fincumet Oy

uppfödare: Scuderia Power Oy & Fincumet Oy, FINLAND


träningsrapport:

2016-02-15 rundbana 2100 1,36

2016-02-05 rundbana 1600 1,38

2016-01-22 rundbana 1600 1,40 mankhöjd 1.59

2016-01-18 rundbana 1600 1,38

2016-01-12 rundbana 1600 1,51

2016-01-09 1600 1,45 finfin på det

2015-12-30 rundbana 1600 1,43

2015-12-04 mankhöjd 1.58

2015-11-01 travar runt 8 km nu


Ei se kuulkaa tämän kummempaa vaadi. Tällainen raportti viimeiseltä neljältä kuukaudelta tyydyttää minua. Tiedän, että ruuvia on kiristetty pikkuhiljaa ja pituuskasvu jatkuu ja nyt jo pystyy lukemaan, että ei ori ainakaan liian pieneksi jää. Kuviakin lähettivät, kun pyydettiin.

Meidän hevosillamme on tällä hetkellä huippuvalmentajat. Yhteydenpito meihin ei ole parasta mahdollista, mutta sitä ei sovi kiistää, etteivätkö valmentajat työnsä kunnolla tekisi. Kiitos heille kaikesta tähän astisesta! Toivon vain, että suomalainen ravivalmennus menisi rohkeasti someen ja tiedottaisi asioista sitä kautta. Omistajien soitot ja erinäiset utelut vähenisivät ja ravien ulkopuolinenkin yleisö pääsisi katsomaan netistä hienoja ravihevosten kuvia, niiden tietoja ja tapaa miten huippuravureita oikein valmennetaan. Olen varma, että jos hevosista (mutta ei raveista) kiinnostunut ihminen laittaisi hakusanaksi nettiin "hevonen", sieltä tulisi ensimmäisenä Niemisen Markun Bret Bokon tai Korven Pekan Express Duon kuvia, videoita, harjoituskuulumisia, raportteja ja voittosummia, niin "tavallinen" ihminen jäisi niihin koukkuun ja alkaisi "puolivahingossa" lukea ravihevosista tietoa ja katsella kuvia. Eli tallien täytyisi some-viidakossa osata rakentaa sivunsa niin, että aina kun hakusanaksi laitetaan esimerkiksi hevonen, niin sana linkittyy heti ravitallin ja tallin hevosten sivuille. Kotisivujen tekemiseen kannattaa uhrata muutama satanen, että niistä saataisiin toimivat ja reaaliajassa pysyvät. Tällä hetkellä suomalaisten ravitallien sivut ovat todella kehnoja.

Koko ajan, kun mietitään ravien tulevaisuutta Suomessa ja sitä miten yleisöä saataisiin lisää katsomoihin, niin nyt olisi valmentajilla mahdollisuus laittaa kortensa kekoon ja iskeä suureen yleisöön rakentamalla kotisivunsa (jo olevat tai suunnitteilla olevat) kunnollisiksi nettiin. Ihmiset lukevat blogeja tällä hetkellä Suomen maassa enemmän kuin koskaan. Olen varma, että ihmiset lukisivat myös ravivalmentajien blogeja ja katselisivat alati päivittyviä kotisivuja. Näiden innoittamana ihmiset haluaisivat tulla myös paikan päälle katsomaan suosikki-blogistiaan ja suosikkihevostaan. Tämä on tällä hetkellä mielestäni paras konsti saada ihmisiä raveihin. Pekka Korpi kirjoittaisi blogissaan: "Tänään Vermossa jokainen Express Duon lippikseen pukeutunut katsoja saa piikkiini makkaran ja kahvin. Lähdön jälkeen kaksi onnekasta fania saa tulla syöttämään Express Duolle porkkanoita. Jokainen paikalle tulija on minulle sydämen asia." Markku Nieminen kirjoittaisi omassa blogissaan: "Jaan tänään Teivossa kymmenelle blogiani lukevalle ihmiselle Bret Bokon t-paidan nimmarillani varustettuna. Lähdön jälkeen toivon, että tulette tallini kautta kahvikupilliselle ja Bret Bokon kanssa yhteiskuvaan, että saamme kuvan päivitettyä sivuillemme."

Sometetaan jatkossa ravien puolesta enemmän ja jos ei taidot riitä, niin otetaan lusikka kauniiseen käteen ja pyydetään apua, a-pu-va!


15.2.2016 Jokaisella ihmisellä on jossakin elämänvaiheessa ollut esikuva; idoli. Häntä on ihailtu ja palvottu. Hänen tekemisiään on seurattu herkeämättä. Mitä tahansa esikuva onkin tehnyt, niin kaikki hänen tekemisensä on hyväksytty mukisematta. Hänen toimiaan mukaillaan ja matkitaan. Hänen sanomisensa hyväksytään juuri sellaisenaan kuin ne hänen suusta ulos tupsahtavat. Esikuvasta ei puhuta koskaan pahaa, koska hän on sinulle mestari ja malli; suuri sankari. Usein käy niin, että ihminen ei koskaan pääse keskustelemaan esikuvansa kanssa tai edes näkemään häntä live-tilanteessa. Kontaktin saaminen idoliinsa on jokaisen ihmisen unelma. Minulla oli erittäin suuri ilo ja kunnia saada jutella oman elämäni sankarin kanssa. Olin erittäin otettu, että kyseinen huippu-urheilija antoi minulle arvokasta aikaansa, vaikka sellaista harvoin maailman huipulla urheilevilla urheilijoilla on. Kiitos vielä!

Vaikka edellä kirjoitin, että oman esikuvan toiminta ja tekeminen hyväksytään aina juuri sellaisenaan kuin hän asian tekee, niin silti yksi minun raviurheiluelämäni kolmesta pahimmasta järkytyksestä liittyy juuri sankariini. Ensimmäinen paha järkytys raviurheilun saralla oli minulle Jorma Evijoen traaginen menehtyminen vuonna 1991. Jorma Evijoki oli minulle myös tärkeä ravi-innoittaja ja yksi suosikkikuskeistani. Hänen menehtyminen oli suuri menetys Suomen raviurheilulle. Toinen kova isku oli sankarini muuttaminen raviurheilutyön perässä Ruotsiin, ilmeisesti vuosi oli 2000. Kolmas kova takaisku on ollut käsillä jo useamman vuoden ajan: ravipalkinnot laahaavat alamaissa, varsoja syntyy koko ajan vähemmän ja harrastajien määrä laskee. Tuntuu, että Suomen raviurheilussa on käsillä, kärjistäen sanottuna, "ollakko vaiko eikö olla?"- vaihe. Rahapeliyhtiöiden yhdistäminen tulee näyttämään miten meidän raviharrastajien tulevaisuudessa käy. Toivottavasti hyvin.

Edellä mainittuun liittyen, ymmärsin muutaman vuoden kuluessa täydellisesti sankarini muuttamisen Ruotsiin. Hän näki jo 20 vuotta sitten, että raviurheilun ennusmerkit Suomessa eivät lupaile hyvää. Hän teki siirtonsa oikeaan aikaan. Silti oli kova paikka huomata tutun ohjastajan nimen häviävän suomalaisten ravilähtöjen käsiohjelmista. Onneksi kuitenkin sankarini on kilpaillut muuttonsa jälkeen Suomessa säännöllisesti. Tällä hetkellä pelottaa, että menetämmekö lähivuosina meidän huippuraviosaamista enemmänkin Ruotsin puolelle, mitä sinne tähän mennessä jo menetetty on. Se on oikeasti pelottava ajatus. Ehkä vähän raskas sana tuo "menettäminen", mutta niin sen kokee suurin osa ravitoimijoista.

Mietin sanoja, jotka kuvaavat hyvin lapsuuteni, nuoruuteni ja aikuisiän sankariani. Ei muuten tullut mieleen yhtään negatiivista sanaa. Eikö sekin ole merkki huippuosaajasta ja -urheilijasta? Ahkera, tunnollinen, viisas, rauhallinen, sydämellinen, ystävällinen, voittajatyyppi, analyyttinen, jalat maassa -tyyppi, hyvä tilannetaju ja reagointikyky, hyvä paineensietokyky, hevosrakas, roolimalli, isä.

Sankarini vastaili minulle muutamaan monivalintakysymykseen ja tässä vaihtoehdot sekä hänen valintansa tummennettuina:

1) - amerikkalainen vai ranskalainen ravuri?

"Amerikkalainen ravuri on helpompi".

2) - ilman kenkiä vai kengillä?

"Kengillä on parempi. Kun on tarpeeksi hyvä hevonen, niin menee kengillä. Esimerkiksi Varennella oli aina kengät edessä, mutta takakengät pois".

3) - vastuskärry vai ylämäki treenatessa?

"Vastuskärryillä täytyisi osata ajaa ja treenata oikein".

4) - keulavoitto vai kuolemasta voitto?

"Keulasta on kaikkein yksinkertaisin ajaa. Jollain Etain Royalilla ei ollut niin väliä, missä ajaa, kuolemanpaikallakin meni hyvin. Ajopaikka on paljon hevosesta kiinni".

5) - jenkkikärryt vai tavalliset kärryt?

"Ilman muuta tavalliset kärryt. Ikinä ei ole käynyt niin, että olisin lähdön jälkeen sanonut, että olisin ajanut paremman sijoituksen, jos olisi ollut jenkkikärryt. Toisin päin on kyllä käynyt, että jos olisi ollut tavalliset kärryt jenkkikärryjen sijaan, niin olisin sijoittunut paremmin".

6) -Heinz Wevering vai Dave Palone?

"Wevering on tuttu kaveri".

7) - huippukunnossa radalle vai huippukunto haetaan starttien kautta?

"Nykyaikana hevoset tuodaan huippukunnossa radalle. Yleensä hevoset aina parantavat starttien myötä".

8) - suurkilpailussa ajo varman päälle vai riskillä?

"Rohkea ajo".

9) - lyhyt loppusuora vai pitkä loppusuora?

"Nykyisin on open strechejäkin, mutta pitkä loppusuora on hyvä".

10) -voitosta kukkakimppu vai pokaali?

"Molemmat ovat hyviä".

11)-Elitloppet vai Prix d'Ameriquen voitto?

(Minun pyyntöni tähän kohtaan: Elitloppet- voitto Scuderia Powerin hevosella, kiitos!)

12) - kirjanoppinut vai kantapään kautta oppinut ohjastaja ?

"Minä ainakin olen oppinut kantapään kautta".

13) -Juha Tapio vai Tapio Rautavaara?

"Juha Tapio on ollut vasta niin vähän aikaa".

14) - esteratsastus vai kouluratsastus?

(Minun huomautukseni tähän kohtaan; ehkä vähän liian helppo kysymys…)

15) - laivalla vai lentokoneella?

"Kaiken näköisillä vehkeillä olen mennyt, mutta lentokone on paras".

16) - Grönä Lund vai Särkänniemi?

"Tampere on ollut kuitenkin koti".

17) - musta makkara vai Pizza Hut?

"Tampereella musta makkara ja maailmalla Pizza Hut".

Kiitän lämpimästi itseni ja Scuderia Powerin puolesta elämäni urheilusankaria Jorma Kontiota lämminhenkisestä juttutuokiosta ja haastattelusta! Toivon, että meillä olisi suuri ilo ja kunnia saada hänet ajamaan jatkossa(kin) hevosiamme. Jorma Kontioon pätee raviohjastajana, yhdessä lasteni katsomassa elokuvassa sanottu repliikki: "Kohti ääretöntä ja sen yli!"


1.2.2016 Prix d'Amerique 2016 = Bold Eagle!!! Voittojuoksu veti aivan sanattomaksi: ylivoimainen, Vincennesin rataennätys 2700 metrillä 11,4, palkintorahaa 450 000€, kaunis ravi, hieno hevonen, vasta 5-vuotias (parhaat päivät edessä?), Nivardkin onnistui rattailla…

Oriin isä Ready Cash näytti urallaan lähes täydelliseltä ravurilta, mutta että pojasta vielä polvi paranee; käsittämätöntä. Tässä kohtaa tuntuu loistavalta ajatella, että Scuderia Powerilla on kaksi Ready Cashin jälkeläisvarsaa. Mutta Bold Eagle; tuskin samanlaista hevosta ihan lähiaikoina Eurooppaan syntyy. Käsittämätöntä, että hevonen juoksi vielä muutama kuukausi sitten varsalähdöissä ja nyt voittaa yhden pienen lähdön Pariisissa ja mihin tyyliin.

Lähtötilanteessa Björn Goop teki Timokolle aika suuren palveluksen luovimalla hevosen numerolla 18 keulaan muutaman sadan metrin juoksun jälkeen. Tuossa kohtaa oli jo aika varmaa, että Timoko tulee sijoittumaan korkealle. Goop teki vielä järkevästi antaessaan Guaraton tähtivalmennettavalle Bold Eaglelle keulat. Sitä vastoin olin todella pettynyt ja harmissani Up and Quickin kuskin Baziren ylioptimistisesta ajosta: ensin kaahotettiin kolmannella radalla Bold Eaglen ulkopuolella ja hetken kuluttua kuolemanpaikalla edelleen Bold Eaglen ulkopuolella. Up and Quickin Prix d'Ameriquen valmistavat kilpailut olivat lähes kaikki järjestään menneet pieleen ja olisi kuvitellut näitä asioita peilatessa, että Bazire olisi antanut oriilleen säästöjuoksun. Ehkä Baziren kunnianhimo oli niin kovaa luokkaa, että ajatuksena oli kaikki tai ei mitään. Hevosta ei juoksussa ajateltu yhtään. Lehdistöllekin voisin kuvitella Baziren sanovan: "Hevonen oli surkea, itse tein kaiken mitä tehtävissä oli." Oasis Bi sai nauttia Vercruyssenin loistavasta ajosta ja kolmospalkinnosta. Uskomatonta, että Oasis Bi hävisi 8 kuukautta sitten Finlandia-ajossa Bret Bokolle ja nyt sijoittuu Prix d'Ameriquessa kolmanneksi. Kyllä hevosen kuntoa ja virettä pystyy säätämään yllättävän pienelläkin ajanjaksolla. Hassua, että Finlandiassa Oasis Bin kuski ei onnistunut kovinkaan hyvin; hän oli eräs Björn Goop.

Seurasin Up and Quickin juoksua tarkasti, koska maksoimme juuri oriista astutusmaksun siitostammallemme Mystic Madonnalle (Madonnasta ovat molemmat readycashilaisemme). Toinen vaihtoehtomme oli Timoko, joka sitten onnistui erittäin hyvin. En silti kadu siitosorivalintaamme yhtään. Up and Quick miellyttää minua ulkoisesti ja tulee onnistumaan siitoksessakin. Oriin isä on yksi suurimpia suosikkejani kautta aikojen: Buvetier d'Aunou. Niin ja onhan Up and Quick voittanut myös Prix d'Ameriquen ja ollut myös kerran toinen. Nyt hevonen sippasi Baziren takia ja siksi aika oli vain 13,0.

Bold Eaglesta vielä… Toivottavasti omistajat kilpailuttavat hevosta jatkossa maltilla ja siitoksessakaan ei nuorta poikaa vielä kauheasti väsytettäisi. Olisi hienoa nauttia vielä vuosikausia hevosen otteista, olisi todella harmi, jos hevonen siirtyisi kokonaan siitokseen esimerkiksi 7-vuoden iässä. Toki on vaikea tietää omistajien aivoituksia: 1) haluavatko he raviurheilussa nopeaa kiertoa, eli hevonen kilpailemisesta pois ja pelkästään siitoshommiin vai 2) poltetaanko hevosta molemmista päistä: kilpaillaan koko ajan täysillä ja samalla päivystetään tammoja siittolassa vai peräti 3) myydään hevonen ennätyssummalla ja elellään sillä loppuelämä herroiksi. Tuskin tätä jälkimmäistä vaihtoehtoa ainakaan tapahtuu. Olisipa nyt kerrankin taustajoukot valveutuneita ja antaisivat hevoselle parhaan mahdollisen hevosen elämän. Aamulla tallille mennessä hevosen pitäisi näyttää omistajien silmiin maailman hienoimmalta oripojalta kaikkine hevosen temppuineen ja metkuineen. Jos hevonen alkaa näyttää silmissä kultaharkolta, jolla on neljä jalkaa, niin silloin ollaan pahasti väärillä jäljillä.

Hienosti ajettu Mika, Quite an Avengerilla (2100 m; 11,5)! Näytit taas olevasi maailman kuskieliittiä!!!


7.1.2016 Scuderia Power teki poikkitieteellisen tutkimuksen suomalaisista suun soittajista, turpakäräjien puhemiehistä, hammaskiekon heittäjistä; ammattikunnasta, joka tunnetaan paremmin nimellä raviselostajat. Otin tarkasteluun seitsemän tunnettua raviselostajaa ja pisteytin heidän selostajan ominaisuuksiaan pisteskaalalla 1-5. Numero 1 on heikko ja 5 on erinomainen.

Syynätyt selostajat olivat Antti Pylkkänen, Marko Lähteenmäki, Jere Törmänen, Osmo Rahikainen, Juha Jokinen, Lauri Hyvönen ja Jouni Toroska. Tutkimuksessa arvioin selostajien kuutta eri ominaisuutta:


1. yleinen äänen kuunneltavuus/miellyttävyys

2. juoksupaikkojen ja juoksunkulkujen selostus

3. sanavalmius (mm. huumori ja tilannetaju)

4. intonaatio (äänenkorkeuden vaihtelut oikeaoppisesti painottaen)

5. hehkuttaminen ja revittäminen (lähellä edellistä kohtaa, mutta liittyy enemmän loppuratkaisuihin) tieto-/taitotaso


Tässä antamani pisteet herroille ja paremmuusjärjestys. Tasapisteissä järjestyksen ratkaisi puheenjohtajan ääni. Tutkimukseni perusteella Marko Lähteenmäki on Suomen paras raviselostaja. Antti Pylkkänen on niukasti kakkonen ennen Lauri Hyvöstä. Neljäs on Osmo Rahikainen ja samoilla pisteillä viides Juha Jokinen. Jere Törmänen on kuudes ja Jouni Toroska seitsemäs. Pisteiden perään olen vielä nimennyt jokaiselle selostajalle oman selostustyylin tai selostussuuntauksen.


Marko Lähteenmäki 5 + 4 + 4 + 4 + 5 + 5 = 27 pistettä (Alexander Stubb- tyyli)

Antti Pylkkänen 4 + 4 + 5 + 4 + 4 + 5 = 26 pistettä (Jari Sarasvuo- tyyli)

Lauri Hyvönen 3,5 + 4,5 + 5 + 4 + 4 + 5 = 26 pistettä (Toni Virtanen- tyyli; Apulannan laulaja)

Osmo Rahikainen 5 + 4,5 + 3 + 4 + 3,5 + 5 = 25 pistettä (autokoulunopettajan- tyyli)

Juha Jokinen 4 + 4 + 4 + 4 + 4 + 5 = 25 pistettä (appiukko- tyyli)

Jere Törmänen 3 + 4 + 3 + 4 + 3,5 + 5 = 22,5 pistettä (ylioppilas- tyyli)

Jouni Toroska 3 + 4 + 3 + 3 + 3 + 4,5 = 20,5 pistettä (Juha Mieto- tyyli)


Tässä muutamia kommenttejani ja perustelujani pisteille:

M.L. "Varma raviselostaja. Tietää erittäin paljon hevosten taustoista ja on ajan hermolla selostuspäivinään. Lähteenmäen ääni on tutkittavista eniten kilpaselostajan ääneksi sopiva. Eläytyessään kuulostaa itseltään ja hehkutus tulee intohimolla ja sydämellä; hän on aidosti innostunut."

A.P. "Sanavalmis selostaja. Hyvä huumori ja tilannetaju; viljelee omia sanontojaan. Häntä on mukava kuunnella. Sanojen painotus tulee oikeaoppisesti. Tietää paljon."

L.H. "Sanavalmis (kuin A. Pylkkäsen pikkuveli). Tietää erittäin paljon ja pystyy hyödyntämään tietotasoaan selostuksissaan. Perusääni selostuksessa on ok, mutta hehkuttaessa ääni on liian huutava ja pelottaa pikkulapsia; vähän murrosikämäinen ääni. Huipputyyppi ja antaumuksellinen."

O.R. "Ääni tuo välittömästi Vermon mieleen. Kukaan muu ei saa selostaa Vermossa, muuten menee ravi-ilta/-päivä pilalle. Turvallinen ja luotettava ääni. Selostaa selkeästi juoksun kulut ja juoksupaikat. Revittäessään innostuu, mutta homma meinaa lähteä lapasesta. Tarkka silmä maaliintulojärjestyksissä"

J.J. "Erittäin hyvä ja miellyttävä äänenpaino matalissa äänissä (mainokset yms; harmi vain kun hyvästä mainoksien lukemisesta ei saanut tutkimuksessamme lisäpisteitä). Revityksissä sanat eivät solju luontevasti ja tulee välillä liian "yksinkertaisia" loppusuoran hehkutuksia. Erittäin innostunut ja asialleen vihkiytynyt. Ääni on raviselostamiseen hyvä."

J.Tö. "Tietää paljon. Hyvä selostaja, mutta ei huippu. Hivenen puuduttava selostusääni ja loppusuoran revityksissä tulee (kuin Juha Jokisella) liian "yksinkertaisia" hehkutuksia; ulosanti ei tule sydämestä. Yritystä on kyllä erittäin paljon. Hieno kaveri, niinkuin Lauri Hyvönenkin. Tärkeä, antaumuksellisuutensa takia, Suomen raviurheilulle"

J.To. "Äänensävy on kuulijalle haastava. Perusääni on liian voimakas raviselostamiseen; menee ihon alle, mutta väärällä tavalla. On vaikea hehkuttaa, kun perusääni on jo liian hehkuttava. Toroska parantaa koko ajan. Viimeisen parin-kolmen kuukauden aikana selostusta on oppinut jo kuuntelemaan ja ehkä vähän jo nauttimaankin siitä. Hoitaa hommansa hienosti ja toivottavasti saa ensi kesän Kuninkuusraveissa edes vähän kuulutusvastuuta, niin homma paranee varmasti."

Jos ravialanammattilaisen äänen kanssa voisi avioitua, niin en kosisi kenenkään edellä mainitun raviselostajan ääntä, vaan kosisin Marinka Massan ääntä.


23.12.2015 Bullo Citrullon jouluruno:

"Talvena tänä taittuu kuraiset kilsat, taakse ei lennä lumiset tilsat.

Aina valmiina lenkkiin, hiittiin ja kisaan; tiuku jouluksi kiinni ja lyhde pihaan.

Vetoheppana mieliksi juoksen mä sun, enempi ratsuna uljaana innostun.

Viimeinen startti ja suuntana Vermo, kunpa ei pettäisi meikäläisen hermo.

Josko maalissa juomaa, herkut, melassi; pesu lämmin, loimi ja heinästä kassi.

Yöllä tallissa maistuu porkkana parhain; tulethan aattoaamuna jo varhain.

Sinä olet jouluni, ihan kaikkeni, elämän kouluni.

Kiitos huolenpidosta tästä, kiitos ravihevosen elämästä."


HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE SCUDERIA POWERIN YHTEISTYÖKUMPPANEILLE JA LAUKATONTA UUTTA VUOTTA 2016!!!


10.12.2015 Ei tullut juurikaan veronpalautusta. No, rouva saa sitten joululahjaksi kukkapuskan ja konvehtirasian. Paitsi, jos uhkapelimme onnistuu, niin tulevien vuosien joululahjat voivat olla muutakin kuin allergisoivia ja finnejä aiheuttavia. Nimittäin mietimme Pekan kanssa muutama vuosi takaperin, josko rekisteröisimme välillä varsoja muuallekin kuin Suomeen. Toki Suomen raviurheilu on edelleen sydäntämme kaikkein lähimpänä ja siihen satsataan jatkossa voimakkaasti. Teimme kuitenkin päätöksen, että täytyy se Ruotsin korttikin katsoa läpi ja sen seurauksena olemme rekisteröineet kolme varsaa Ruotsiin, kaikki samasta sukuyhdistelmästä: Love You - Space Taxi - S.J.'s Photo. Kaksi näistä varsoista on tammoja ja yksi on ori.

Tosiaan kaksi edellä mainituista varsoista on tammoja, ja Ruotsissa ravitammojen asema on palkinto- ja kilpailumielessä selvästi parempi kuin Suomessa. Taso on kyllä sitten päätä huimaava. Olen katsellut, että esimerkiksi 3-vuotias ravuri saa painella auton takaa täyden matkan vähintään 12- alkuisena läpi, jos menestyä mielii. Entä, jos joku näistä loveyoulaisistamme on juuri sellainen. Haaveita saa olla ja eihän sitä koskaan voi Ruotsia valloittaa, jos ei edes yritä. Jos kaikki loveyoulaisemme olisikin rekisteröity Suomeen ja sitten huomaisimme, että joku näistä hevosista on Suomen raveihin todellinen supertähti. Voi perhana; miksi emme rekisteröineet tätä hevosta Ruotsiin! En jaksa millään jossittelua, enkä jossittelijoita.

Siispä palatakseni rouvan tulevien vuosien joululahjoihin... Eli, kun yksikin loveyoulaisistamme voittaa Ruotsissa kaikki ikäluokkalähdöt tulevina vuosina, niin rouva saa vihdoinkin ansaitsemansa joululahjan. Tehdäänpä pieni laskelma tulevista voittorahoista. Kuvitellaan, että toinen tammoistamme korkkaa kaikki Ruotsin ikäluokkalähdöt. 1) Svensk Uppfödningslöpning 2-vuotiaille 600 000 kr, 2) Svampen 2-vuotiaille 500 000 kr, 3) Kriterium 3-vuotiaille 2 000 000 kr ja/tai tammojen Oaks 3-vuotiaille 1 400 000 kr, 4) E3 3-vuotiaille 800 000 kr (täysi matka) ja 800 000 kr (sprintti), 5) Breeders Crown 3-vuotiaille 800 000 kr, 6) Euro Classic Trot 4-vuotiaille (Drottning Silvias Pokal 1 000 000 kr, StoSprintern 600 000 kr, 7) Derby 4-vuotiaille 2 000 000 kr ja/tai TammaDerby 4-vuotiaille 1 000 000 kr, 8) Sto Championatet 4-vuotiaille 1 000 000 kr, 9) Breeders Crown 4-vuotiaille 800 000 ja 10) l'UET Grand Prix 4-vuotiaille 2 000 000.

Eli yhteissummaan lasken Kriteriumista ja Derbysta vain tammakilpailun palkinnot; muuten ylläolevien summien mukaan (summissa voi olla virheitä, mutta en usko, että muutaman tonnin heitot suuntaansa vaikuttaa rouvan joululahjan laatuun ja määrään). Eikä kaikki ylläolevat kilpailut ole puhtaasti ruotsalaisia ikäluokkalähtöjä, mutta kuitenkin lähtöjä mitkä tamma käy korkkaamassa. Yhteispalkintosummaksi tuli 11 300 000 kruunua, eli noin 1,2 miljoonaa euroa. Tästä kun vähennetään pakolliset kulut pois, niin käteen jää noin 1 000 000 euroa. Eli vaimolle tiedoksi: kolmisen vuotta, kun maltat odottaa, niin kukkapuskat ja konvehtirasiat vaihtuvat johonkin muuhun yleishyödylliseen tarvikkeeseen... saat itse valita. Vieläkö väität, että raviurheilu on humpuukia? Joka tapauksessa hyvää joulua vuodelle 2018!

Hyvää joulua myös kaikille ravi-ihmisille, ihan tällekin vuodelle ja laukatonta uutta vuotta 2016!!! Pidetään yhdessä raviurheilu voimissaan, koskaan ei anneta periksi!

17.11.2015 Tuli tosiaan korkattua Toto-pelien SM-karsinnat Teivossa. Ensi kokeiluksi tapahtuma oli tosi jännittävä ja mielenkiintoinen. Turnauksessahan ei itse pelaamisen lisäksi ehdi muuhun keskittyä, eli hyvä ettei konseptiin ole sotkettu mitään täyteohjelmaa. Teivossa pelaajat saivat pelaamisen lomassa "ilmaisen" siipiannoksen ja juoman. Tosin minulle ja monelle muullekin, jotka eivät sijoittuneet rahapalkinnoille, annos maksoi 200€. Sitä paitsi en pystynyt keskittymiseltäni edes syömään.

Toto-pelien SM-kilpailut voisivat olla tulevaisuudessa monien yritysten työpaikkojen rekrytoinnissa ansioluettelon tarkastelun ja hakijan haastattelun lisäksi käytännön talousosaamisen testausmuoto. Hakijan ei tarvitse entuudestaan olla raveissa kävijä. Hän saisi testaustilanteessa (Toto-SM-karsinnassa) 200€ rahaa, käsiohjelman ja vihjelehtisen. Etukäteen hänelle kuitenkin kerrottaisiin mitkä lähtöradat ovat ravilähdöissä hyviä, ketkä ovat menestyneitä kuljettajia, onko lähdössä mukana poikkeuksellisen suvukkaita hevosia ja kerrottaisiin ristiin pelaamiset ja yhden kautta pelaamismahdollisuudet. Lopuksi käytäisiin lyhyesti läpi mitä eri merkinnät käsiohjelmassa tarkoittavat. Kandinaatti saisi sijoittaa 60€ maksimissaan lähtöä kohden.

Edellä mainittu testausmuoto olisi aika lahjomaton. Turha tulla selittämään ravien jälkeen, että kaikki 200€ meni. Mukava on tulla kertomaan, että voitin 2000€. On kova karju joka pystyy moninkertaistamaan alkupanoksensa. Vaikeaa olisi valita talousosaajaksi yritykseen haastattelumenestyjä, jolla on hyvät paperit, mutta testaustilanteessa hävinnyt kaikki rahansa. Mieluummin ottaisin vähän epävarman haastateltavan, jolla on keskivertopaperit ja joka testaustilanteessa kymmenkertaisti rahansa. Jos käytännön ravitietämyskään ei tuo sinulle työpaikkaa, niin voithan sitten ainakin perustaa ravivihjepalvelun.

Toto-pelien SM-kilpailut mittaavat montaa asiaa. Ensiksi tulee mieleen paineensietokyky (lähteekö homma lapasesta ensimmäisen lunastuksen jälkeen). Toiseksi tulee mieleen ennalta arvaamattomiin (esim. lämmittelyhavainnot, kuskivaihdot) ja ennalta arvattaviin/tiedettäviin (esim. kengitykset, kärryt) tilanteisiin mukautuminen ja sulautuminen. Kolmanneksi tulee mieleen nopea reagointitaito; on uskallettava muuttaa tarvittaessa valmista suunnitelmaa ja reagoitava kertoimiin. Neljäntenä nostan esiin oman vaiston merkityksen. Luota vaistoosi!

Eli tiivistäen sanottuna:

Hyvät yritysjohtajat! Palkatessanne yritykseenne talousosaajaa, älkää painottako liikaa hyviä papereita tai leppoisaa haastattelutuokiota. Painottakaa käytännön näyttöä ja Midaan kosketusta; ei laskelmoivaa, stressaantunutta ja epävarmaa rahan käyttöä. Kun palkkaatte käytännön osaajan, saatte samalla yritykseenne ihmisen jolla on 1) hyvä paineensietokyky, 2) hyvä kyky sulautua ja mukautua erilaisiin tilanteisiin, 3) nopea reagointikyky ja 4) loistava vaisto eli rahavainu.

Lopuksi hirnahtavat onnittelut Mika Forssille, Antti Teivaiselle ja Tommi Kylliäiselle hienoista Kasvattajakruunu-voitoista! Onnittelut toki myös tietenkin voittohevosten kasvattajille, omistajille, valmentajille ja hoitajille.


28.10.2015 Ravikuskeja on moneen lähtöön: löytyy aggressiivisia kuskeja (hevosta kuluttavia), säästöjuoksun antavia kuskeja (hevosta säästäviä), keulaanhinnallamillähyvänsä-kuskeja, ylioptimistisia kuskeja, arkailevia kuskeja, päivän tilanteen ja päivän vireen huomioivia kuskeja jne. Joka tapauksessa Suomesta löytyy jokaisesta edellä mainitusta ryhmästä todella loistavia kuskeja, keskitason kuskeja ja todella heikkoja kuskeja. Viimeisin kuskityyppi, minkä haluan lisätä ravikuskilistaan, tuli Suomeen vuonna 2003. Tämän ravikuskityypin nimi tai ajotyyli on nimeltään "vorssi-kuski" tai "vorssi-tyyli".

Eräs suomalainen ravikuski, nimeltään Mika Forss vaikutti 2000-luvun alussa Teivon mäellä. Entinen kimppakaverini, ystäväni Timo Niskanen ehdotti vuonna 2002-2003, että Mika Forss-niminen ravimies voisi kokeillaan kengittää sen hetkistä kimppahevostamme Moneyrocket L:ää ja ajaa pyynnöstämme myös hevosella hiittiä. Hänen mielestään Forss oli todella hyvä kuski, vaikka startteja hänellä ei juurikaan ollut ja sisään ajetut rahasummatkin olivat aika pieniä (Forss ajoi Suomessa rahaa sisään vuonna 2001: 67 startissa 9 620€, vuonna 2002: 127 startissa 41 610€). Epäilin ensin Forssin kyvykkyyttä, mutta ajattelin, että eihän uusia hyviä kuskeja tule, jos uusi ravisukupolvi ei saa mahdollisuutta. Siksi päätimme, että Forss ajaisi hevosella silloin tällöin hiittiä ja mikä ettei myös kilpailuissa.

Vuonna 2003 Forss ajoi kilpailussa ensimmäisen kerran Moneyrocket L:ää. Kyseisenä vuotena Forss sai ajotehtäviä jo 459 kappaletta ja sisään ajetut rahat olivat silloin jo 92 261€. Tuolloin minä ja monet muut ravimiehet huomasimme, että tuosta miehestä kuullaan vielä. Vuonna 2004 sitten repesikin oikein kunnolla: sisään ajettua rahaa tuli jo 331 102€. Loppu onkin historiaa. Nykypäivänä Forssin Suomessa ajettujen tienestien vuositahti on noin 950 000 - 1 500 000€. Summat ovat Suomen raviurheilun mittapuussa valtavia.

Palataan vielä vuoteen 2003. Forss alkoi menestyä, kun hän teki lähtöjen alla huolellisen katsauksen käsiohjelmaan. Hän puntaroi erilaisia vaihtoehtoja mitä kiihdytyksessä voi tapahtua, kenelle voi antaa keulat, millä hevosella täytyy itse yrittää ottaa keulat, kenen selkään kannattaa pyrkiä, kuinka pitkää kiriä ohjastettavalla voi ajaa jne. (varmasti muun muassa tämän tyyppisiä ajatuksia hänen päässään on kaiketi liikkunut). Tällainen huolellinen valmistautuminen alkoi näkyä tuloksissa ja hän pystyi ennakolta heikommallakin ohjastettavallaan voittamaan selkeästi kovempiakin hevosia. Juuri näiden "kovien hevosten" kuskit tyytyivät vilkaisemaan lähtölistaa ja nimeämään sieltä kohteliaasti pahimman tai pahimmat kilpakumppanit. 2000- luvun alussa huippukuskit saattoivat saada hyvän juoksupaikan hevoselleen jo pelkällä olemuksellaan ja auktoriteetillaan. Forss raivasi, jos näin voi sanoa, itsensä tyhjästä Suomen ykköseksi. Hän on paikkansa ansainnut suomalaisen raviurheilun eliitissä. Tärkein asia: Mika Forss on aina ajatellut ensin hevosta, sitten vasta kylmää käteistä.

Vorssi-tyyli on siis tullut vuonna 2003 juuri Mika Forssin mukaan. Eli nykypäivänäkin analyyttinen, ohjelmaa tarkasti lukeva ja huolellisesti alkuvalmistelut tekevä ravikuski on vorssi-kuski. Mielestäni tämän päivän parhaimmat vorssikuskit ovat paremmuusjärjestyksessä Mika Forss, Jukka Torvinen, Tommi Kylliäinen, Hannu Torvinen, Jarmo Saarela, Kari Rosimo, Tuomas Pakkanen, Ari Moilanen, Seppo Markkula, Hannu Hietanen, Mauri Jaara, Ari Kela, Arto Laaksonen, Kari Venäläinen ja Harri Koivunen (myös Antti Teivainen mahtuu listaan viimeisen puolen vuoden perusteella). Kirjoittamani lista ei tarkoita, että juuri kyseiset herrasmiehet ovat Suomen parhaita kuskeja. He ovat Suomen parhaita vorssi-kuskeja. Juuri näillä miehille on pokkaa ajaa kilpailun suosikkihevonen kolmanteen sisälle esimerkiksi 30 000€:n ykköspalkinnon kilpailussa, jos he kokevat, että siitä on mahdollisuus voittaa, vaikka omistajat/valmentajat haluaisivatkin hevosella ajettavan keulasta. He ajavat hevoselle parasta mahdollista sijoitusta ja varmistavat, että hevosella ajetaan vielä useasti kilpaa tämänkin kilpailun jälkeen. He eivät luhista hevosta henkisesti.

Tiivistäen voidaan sanoa, että on Mika Forssin syy, että käsiohjelmaa ainoastaan nopeasti vilkaisevat ja aggressiivisesti ajavat valmentajat ja kuskit eivät tahdo nykypäivänä oikein pärjätä. Vaikka he pärjäisivätkin, niin heidän hevosensa eivät ole oikein pitkäikäisiä kilpailemisen suhteen. Onneksi nykypäivänä monet valmentajat antavat hevosensa ajettavaksi vorssi-kuskeille.

Jos vielä puhutaan nykypäivän kuskeista ajotavoista välittämättä, niin tällä hetkellä minä antaisin mieluiten hevoseni Mika Forssin, Jukka Torvisen, Tommi Kylliäisen, Kari Rosimon, Ari Moilasen tai Antti Teivaisen ajamaksi. Moni ihmettelee Antti Teivaisen nimeä listassa. Teivainen on minun silmissäni tällä hetkellä erittäin hyvä kuski. Hänestä on tullut pikkuhiljaa vorssi-kuski. Hän on viime aikoina ajanut keskitason hevosilla hyviä sijoituksia. Olen suuresti ihmetellyt, että hänelle ei ole tarjottu huippuhevosia. Miettikää: hän on huippu lähtökiihdytyksissä, hän on loistava pitämään hevoset ravilla, hän on pohjimmiltaan voittajatyyppiä, hänellä on kokemusta kaikenlaisista ravihevosista… Hyvä Antti!


11.10.2015 Saanen esitellä Suomen kesäravivalmentajan vuonna 2015: Pekka Korpi! Kirjoitin edellisessä blogissani, että teen 1.5. - 3.10. ajanjaksosta vertailun kesän valmentajatienesteistä Pekka Korven, Markku Niemisen ja Tuomas Korvenojan välillä. Huomioin siis vertailussa Suomessa juostut suurkilpailut, yli 10 000€:n ykköspalkinnon arvoiset lähdöt ja muuten suomalaisessa raviurheilussa merkittävät ravilähdöt. Tässä luetteloa huomioiduista lähdöistä (ne isot lähdöt, missä edellä mainittujen valmentajien hevosia ei ollut mukana, jätän tässä mainitsematta).

Prix d' Etain Royal, Glenn Kosmos Memorial, Seppelajo, Finlandia -ajo, Kuopio Stakes, Killerin Eliitti, Jouni Kaikko Memorial, Tammahambo, Hambo, Suur-Hollola-ajo, Eugen Pylvänäisen muistoajo, St. Michel, Joensuu-ajo, Tammakriterium, L. Fabritius Memorial, Derby, Oulu Express, Tammavaltikka, Villimiehen tammakilpailu ja Kriterium.

Pekka Korven valmennettavat tienasivat edellä mainittuna ajanjaksona ja edellä mainituista kilpailuista 367 580€ !!! Markku Niemisen valmennettavat tienasivat myös hyvin: 160 450€. Selkeästi alakanttiin meni alkuvuodesta hehkuttamallani Tuomas Korvenojalla. Hänen valmennettavat saivat tienestejä ainoastaan 29 700€. Ei muuta kuin puhelinta kouraan ja sopimus Korven kanssa ensi vuodesta ajanjaksolle noin 1.5. - 3.10. Ajakaa pohjakunto hevosellenne, niin Pekka hoitaa kesän kilpailutuksen. Kyllä tiliotteesta sitten huomaa, että tuli tehtyä oikea ratkaisu. Kyllä kesäravivalmentaja on tuottoisampi hankinta kuin kesäkissa.


30.9.2015 1.5. - 3.10.2015. Ai, mitäkö tapahtui tällä aikavälillä? -Onko se ajanjakso joka meni vapusta toipumiseen. -Ei. -Onko se ajanjakso jolloin Suomessa tarkenee istua terassilla. -Ei. -Onko se aikajakso milloin pidetään kesäkissaa. -Ei, mutta läheltä meni.

Mietin, että jos suomalaiset raviharrastajat ottaisivatkin kesäkissan tilalta joka kesä kesäravivalmentajan. Kesäravivalmentaja valmentaisi vapusta Kriteriumiin jokaista starttihevostasi ja lähinnä kilpailuttaisi niitä. Maksaisit 5 kuukautta valmennusmaksuja ja muut ajat vuodesta treenaisit hevosillesi pohjakuntoa, vankkaa kivijalkaa kesän suurirahaisia kilpailuja varten. Sitten ammattilainen hoitaisi kesävalmennuksen ja kilpailuttamisen. Kenet sitten suomenmaasta kannattaisi tähän vaativaan hommaan ottaa? Jos tätä kesää katsoo rahatilastojen valossa, niin ei ole kuin yksi vaihtoehto: Pekka Korpi. Olin tämän vuoden huhtikuussa valmis ojentamaan vuoden 2015 valmentajatittelin Tuomas Korvenojalle, mutta olin pahasti väärässä. Tuomaksen kesä meni pahasti penkin alle.

Suomessa usein nostetaan kotimaassamme toimivista valmentajista esille kolme nimeä: Pekka Korpi, Markku Nieminen ja Tuomas Korvenoja. Nämä herrasmiehet pyörittävät menestyksekkäästi valmennustallejaan ja vähän vuoron perään kukin herroista osuu kultasuoneen ja nappaa rahakkaita suurkilpailuvoittoja. Tämä vuosi 2015 on ollut Pekka Korven juhlaa. Tänä viikonloppuna juostaan vielä Kriterium, ja sellainen kutina on, että Korpi nappaa vielä sieltäkin tukon kahisevaa. Saa Korven perhe nippa nappa talvella särvintä leivän päälle. Kun Kriterium on juostu, niin kirjoitan blogi-sivullemme laskelmani rahasummien muodossa Korven, Niemisen ja Korvenojan tienesteistä ajanjaksolta 1.5. - 3.10. Lasken rahasummiin Suomen suurkilpailuissa juostut startit ja lähinnä lähdöt, joissa 1. palkinto on ollut 10 000€ tai enemmän, tai lähtö on ollut muuten merkittävä suomalaisessa raviurheilussa. Kyseisten laskelmien pohjalta voin suositella juuri Sinulle ensi kesäksi kesäravivalmentajaa, joka tekee unelmistasi totta…

Scuderia Powerin omat odotukset menestymisestä ravirintamalla kasvavat päivä päivältä. Nimittäin 1) Ruotsin Kriteriumissa Timo Nurmoksen valmentama Readly Express juoksi 3-vuotiaiden ME:n 2640 metrin matkalla ajalla 12,8a. Orin voittosumma on tällä hetkellä 2 240 000 kr. 2) Kriterium-huutokaupassa puolestaan kallein orivarsa oli M.T. More Cash. 3) 4-vuotias ranskalainen ori Bold Eagle juoksi juuri 16:nnen voittonsa uransa 19:ssä kilpailussa. Sen koko uran ansiot ovat nyt 660 800€. 4) Epävirallisesti 22 varsaa ovat tienanneet yli 100 000€. Vanhin ikäluokka on ehtinyt 5 vuoden ikään. Kyseessähän on Ready Cashin jälkeläiset. Kyseisiä jälkeläisiä muuten löytyy kaksi kappaletta Scuderia Powerin tallista. 1,5- vuotias oripoika Cash No Limit on juuri aloittanut Leo Mönttisen valmennuksessa. Puolivuotias tamma Cash No More oleilee vielä emänsä Mystic Madonnan hoteissa ranskanmaalla.

On niin hienoa huomata, että readycashilaiset pärjäävät loistavasti (sekä oriit, että tammat), kun aikanaan meitä varoiteltiin astuttamasta tammaamme Ready Cashilla, kun Prix d'Ameriquen kaksinkertaisen voittajan suku ei ollut mikään varsinainen periyttäjäsuku. Hienoa, että epäilijät olivat väärässä.

Saa nähdä maltammeko myydä puolivuotiaastamme osuuksia julkisesti, niin kuin joskus mietimme. Saattaa olla nimittäin kyseessä tavallista parempi hevonen. Saas nähdä!


7.9.2015 Sydämelliset onnittelut taustajoukoille Fabrice Duon Derby-voitosta! Erityiset onnittelut Vesa-Matti Loirille, joka sai ansaitsemansa kruunun hienolle raviharrastukselleen! Loiri ei ole antanut vuosien aikana missään vaiheessa periksi, vaan on jatkanut sinnikkäästi harrastustaan ja nyt kohdalle tuli vihdoinkin se suuri voitto. Toinen Jokivarren Kunkun omistajista Arto Salmi sanoi tämän vuoden Kuninkuusraveissa Kunkun kruunajaispäivänä, että koskaan ei saa antaa periksi. Tämä on myös Scuderia Powerin ohjenuora: nöyrästi, mutta täysillä eteenpäin, koskaan ei anneta periksi! Loirista vielä... Loirille voiton suo muutenkin, kun vastoinkäymisiä on elämässä ollut ihan tarpeeksi. Hyviä ystäviä on poisnukkunut lähiaikoina (Simo Salminenkin juuri ennen Derby-finaalia) ja omat sairaudetkin ovat voimia vieneet. Toivotamme Veskulle loistavaa jatkoa työ- ja ravirintamalla!

Niinpä; periksi ei saa antaa... Scuderiaakin on koetellut myös enemmän epäonni kuin hyvä tuuri. Toisaalta aina mietin, että soisiko hevosille onnen ja itselleni epäonnen, vai toisinpäin? No, nämä on näitä elämän suuria kysymyksiä. Tässä teille yhden hevosemme tarina...

Oripoika syntyi vuonna 2008 ja oli heti todella lahjakkaan oloinen. Myöhemmin hevosen vahvuudeksi tuli loistava kestävyys ja siitä konkreettisena todistuksena 3100 metrin Suomen ennätys 4-vuotiaiden oriiden ja ruunien volttilähdössä 15,3. Hevosen heikkous oli ja on edelleen pehmeän, pitämättömän radan kirous. Hevonen ei mene mihinkään, jos rata ei pidä. Lähinnä kovien sateiden jälkeen rata on siinä mallissa, että tämä hevonen ei pääse niissä mihinkään. Heikkouksena voidaan myös pitää sitä, että jos hevosella joutuu lähdössä matkan aikana ottamaan kiinni, niin tämän jälkeen uudestaan vauhdin silmään saaminen tuottaa suuria ongelmia. Myös esimerkiksi Kouvolan rataprofiili oli ja on hevosellemme äärimmäisen vaikea juosta.

Hevosen ylle laskettu kirous alkoi heti 2-vuotiaana: kaksi loistavaa lähtöä, molemmissa tuli 2., voittajan ollessa yksi Brad De Veluwe. 3-vuotiskaudella: 2) Pilvenmäki Special meni pieleen sairastelun vuoksi; kaksi lääkekuuria putkeen ja poisjäänti karsinnoista. 3) Kouvolassa 6000€:n palkinnosta kamppailtiin vielä yhden laukan jälkeen, mutta toinen laukka vei voitonhaaveet. Välikilometri 13,0. 4) Hambossa vettä tuli aivan raivolla 2 tuntia. 5) Ulf Thoresenin muistoajossa Jarlsbergissa vettä tuli niin rankasti, että Toto-tv:n kuvasta ei meinannut saada selvää. Kurassa hevonen ei kerta kaikkiaan etene. 6) Oulu Expressin karsinnoissa tuli loistava voitto ja finaalissa hevonen oli kuumeessa. 7) Kriterium-karsintaa ennen oli pari lääkekuuria, hevonen ei silti meinannut parantua. Karsinnoissa täysin kuutamolla. 8) Kymenlaakso-ajon karsinnassa Kouvolassa tuli laukka, mutta finaaliin. Finaalissa hevonen näytti viimeisessä kaarteessa miljoonalta ja lähti kiriin neljännestä ulkoa. Heikari nosti törkeästi eteen ja hevosemme laukkasi. Tuli loppusuoralla aivan omaa vauhtia. 4-vuotiskaudella hevonen pärjäsi hyvin: mm. Erkki Rajakoski Memorialissa 3., Glenn Kosmos Memorialissa 4. ja voitti Derbyn kevätsuosikin. 9) V65-raveissa hevonen pääsi ensimmäisellä takasuoralla keulaan ja oli huipputikissä, lähtö palautettiin, kun Matias Salon hevosen valjastus petti ja lähtö otettiin uusiksi. Se menikin sitten, yllätys yllätys persposkille. 10) Derby-karsinnasta hevonen pääsi finaaliin ja finaalissa oli täydellinen kuravelli. Hevonen hävisi toiseksi viimeiselle 60 metriä. Kaksi viikkoa myöhemmin hevosemme oli todella lähellä päästä UET- Grand Prix-finaaliin. Karsinnassa tuli hieno 3. sija. 11) Mikkelin V75-raveissa loppusuoralle käännyttäessä oli kaksarisija hakusessa, jopa voitto, mutta laukka pilasi sijoituksen. 12) St. Legeriä ennen hevosen kaviot vuoltiin ja radalle laitettiin uusi karhea pinta, niin hevonen ei mennyt mihinkään arkoessaan kavioita. 13) Käpylä Grand Prixissä kovat kesän startit olivat tehneet tehtävänsä ja hevonen oli henkisesti täysin loppu. Tämän jälkeen tuli lähes vuoden tauko, jossa hevosen pääkoppaa paranneltiin mm. Lapissa Jouko Kankaan hoivissa. Leo Mönttinen nosti hevosen takaisin valokiilaan. 14) 6-vuotiskaudella V65- raveissa loppusuoralla voittotaistosta piiskaa perävaloihin ja laukka. Kaksarisija paloi siihen. 15) Hevonen on jäänyt pussiin 6-8 kertaa. Kaikki nämä edellä mainitut epäonnet, kun olisi käännetty onnistumisiksi, niin hevosella olisi se voittosumma mikä oikeasti kuvaisi hevosen kykyjä.

7-vuotiskausi on menossa ja ruunaamisen ja kovien starttien myötä tullut taistelemattomuus näkyy tälläkin hetkellä hevosessa. Silti hevonen on juossut Mönttiseltä puolivaloilla 3100 metriä voltista 14,9 ja 4100 metriä voltista talvikelillä 17,3. Aika kovia aikoja puolivaloilla juostuiksi. Omistajina meitä harmittaa, että tässä hevosessa oli aineksia esim. Harper Hanover- tasoisen lähdön voittajaksi. Leksa on tehnyt todella hienoa työtä kohta 2 vuotta. Odotuksia edelleen on, että hevonen vielä pärjäisi.

Periksi ei anneta, kun Vesku Loiri ja Arto Salmikaan eivät antaneet!!!


19.8.2015 Vähän venähti blogin kirjoittaminen, kun leipätyö kutsui kesäloman jälkeen ja oli palattava sorvin ääreen. Ensimmäiset työpäivät ovat aina hektiset ja kiireen tuntu lyö saman tien vastapalloon. Aika hirnumista on ollut. Työmaalla on taas kaikki hyvin; ravi luistaa ja sään puolesta pystyy olemaan kengittä ja on sopiva aika taas alkaa keskittymään maailman toiseksi parhaaseen asiaan, eli raviurheiluun. Ai, mikäkö on maailman paras asia? No, sitä pitää kysyä vaimolta.

Onneksi olkoon Jorma Kontio: 10 000 voittoa! Täysi kymppitonni tuli täyteen Pihtiputaalla sunnuntaina 16.8.2015. Rajapyykin saavuttamisessa auttoi suomenhevonen Evartti, jonka tunnettavuus Kontion saavutuksen johdosta lisääntyi 200 %. Kirjoitinkin jo pääsivulla, että Kontio täytyisi valita ehdottomasti vuoden urheilijaksi vuonna 2015. Helposti pystyy laskemaan, että 50 vuoden aikana Kontio on keskiarvollisesti voittanut noin 200 lähtöä joka vuosi. Ajatelkaa; käsittämätöntä! Olisiko Jomppe uskonut, jos hänelle olisi sanonut vuonna 1967 ensimmäisen voiton jälkeen, että voitat vielä yli 10 000 kertaa. Ulla-Maija- suomenhevosesta voittoputki lähti liikkeelle, eikä loppua ole näkyvissä. Pelkästään uran huippuhetkistä saisi jo valtavan jutun, mutta en lähde niitä tässä purkamaan. Jomppekin on sellainen, että ei hän jaksaisi puhua jatkuvasti menestyksistä ja saavutuksista. Eikö se ole juuri suurmiehen ominaispiirre, että työ tehdään huolella, nöyrästi, laadukkaasti ja asiakasta kunnioittaen. Ei itseä jalustalle nostaen ja korostaen. Kaikki kuitenkin lähtee hevosesta. Huominen päivä on tärkeä, ei eilinen.

Tapio Rautavaaran tunnetuksi tekemä kappale "Juokse sinä humma", tuo aina mieleen Jorma Kontion ja muut ravia-alan ammattilaiset. Erityisesti kohta "Juokse sinä humma, kun tuo taivas on niin tumma ja tiuku on aisan alla, voi kuinka pieninä palasina onkaan mun leipäni maailmalla, hummani hei hummani hei, huputiti hummani hei." Moni raviammattilainen joutuu keräämään leipänsä pienissä osissa sieltä täältä, kuten Jomppe Kontiokin on tehnyt. Ei hän ole suoraan noussut maailman raviaateliin, vaan kyllä hänkin on leipänsä kerännyt pieninä murusina sieltä täältä uransa alkuvaiheissa. Hänen kohdallaan on kunnioitettavaa, että hän lähti lähes nollasta liikkeelle ja kovalla työllä sekä taidolla, joskus kantapäänkin kautta, pääsi siihen asemaan mikä hänellä on. Nostan hattua korkealle puhuttaessa kaikista muistakin raviammattilaisista. Helpommallakin leipänsä voisi tienata, mutta se tiuku siellä aisan alla soidessaan luo niin vahvoja mielikuvia suomalaisesta ravi- ja hevoskulttuurista, että se on kuin välituntikello, joka soittaa kuskit ja valmentajat takaisin ohjastushommiin. Tiu'un ääni muistuttaa meitä hienosta perinnöstä, minkä edesmennyt ravisukupolvi on meille jättänyt. On hienoa, että mm. Jorma Kontio tuo ja on tuonut meille ilonaiheita arkiseen raviaherrukseen. Hänen menestyminen urallaan on ollut monelle raviharrastajalle kulmakivi omalle toiminnalleen ja uskoa tuova voimavara. Kiitos Jomppe!

Lopuksi vielä kaino pyyntö: aletaan ajamaan asiaa, että Jorma Kontiosta ja Martti Keskisestä tehtäisiin kirjat. Ostan heti molempia kirjoja kolme kappaletta. Kirjojen tekemisen hetki on nyt, kun lukijakunta on vielä siinä iässä, että heitä on runsaasti. Seuraava sukupolvi ei osaa tarpeeksi arvostaa kyseisiä herroja, kun eivät ole eläneet heidän menestysvuosiensa aikana. Valmistuttuaan kyseiset kirjat viedään ravihevosalan oppilaitoksiin oppikirjoiksi ja jokaisen opiskelijan on ne luettava, että tietää mihin on ryhtymässä ja minkälaista perintöä he ovat tulevaisuudessa ravialalla vaalimassa.


31.7.2015 Creatine = fantastinen hevonen! Lainasin vähän ruotsalaisilta fantastinen sanaa, kun sitä Suomessa niin harvoin käytetään ravihevosista puhuttaessa; Ruotsissa sitäkin enemmän. Korvenoja viljelee jonkin verran fantastinen- sanaa. Tämän hevosen kohdalla fantastinen on ainoa oikea adjektiivi. Creatine kiskaisi St Michelissä mailin aikaan 10,3. Alkuhan juoksussa paineltiin 05,0 ja koko kierroskin vielä 08,2. Creatine juoksi suurimman osan matkasta kuolemanpaikalla ja paineli siitä lopussa omille teilleen. Hugo Åbergs Memorialissa ori pisti vielä paremmaksi; keulajuoksun päätteksi mailin loppuaika oli 09,7. Vaikka eläimet eivät hymyile, niin väitän, että Creatine hymyili molemmissa juoksuissa loppusuoralla. Toki ei niin paljon kuin orin valmentaja Jimmy Takter, joka hymyili Hugo Åbergs Memorialin voittoseremonioissa enemmän kuin Elastinen konsanaan.

Creatine tarkoittaa suomeksi kreatiinia. Olen itse ollut ihmisurheilun puolella tekemisissä kreatiinin kanssa. Kreatiini on elimistön luonnollinen yhdiste, joka auttaa varastoimaan energiaa lihassoluihin. Kreatiinia muodostuu elimistössä aminohapoista. Useissa tutkimuksissa on havaittu kreatiinilla olevan positiivista vaikutusta lihasmassan ja voimatasojen kasvuun. Kun kreatiinivarastoja täydennetään kreatiinilisällä, saadaan ylimääräinen energiavarasto lihakseen, joka mahdollistaa paremman harjoituskestävyyden yleensä lyhytaikaisissa lihasvoimaa vaativissa suorituksissa, esimerkiksi voimaharjoittelussa. Lisäksi on mahdollista, että harjoituksen jälkeen nautittu kreatiini tehostaa lihasten kasvua. On huomioitavaa, että mikäli kreatiinia käytettäessä paino nousee, merkittävä osa lisääntyneestä massasta tulee todennäköisesti vedestä, sillä kreatiini sitoo vettä lihassoluihin. Kreatiinilla ei ilmeisesti ole suoranaista vaikutusta pitkäkestoiseen aerobiseen harjoitukseen, eikä kreatiinin taipumus kerätä vettä elimistöön ole suotuisa etenkään kestävyysurheilijoille.

Olen usein miettinyt, että saisiko kreatiinista apua ravihevosten valmennukseen, mutta kuten edellä kirjoitin, kreatiinin hyöty on enemmän lyhyemmissä suorituksissa ja sen annostelu hevosille olisi varmasti hankalaa. Huippu-urheilija saattaa ottaa treenien tehojakson aikana lisäravinteena kreatiinia 5 grammaa vuorokaudessa; mikä määrä se sitten mahtaisi hevosilla olla tehojakson aikana? Oikein mitoitettuna ihmisurheilijoilla kreatiinilla ei ole havaittu olevan haittavaikutuksia. Toki, jos kreatiinia käyttää liian suurina annoksina, niin ylimääräinen kreatiini erittyessään (virtsan kautta) saattaa rasittaa munuaisia. Kreatiini ei ole doping-aine. Eli siis kautta kivien ja kantojen; summa summarum; Creatine on ravihevoselle oikein hyvä nimi!

Jorma Kontion 10 000 voiton joulukalenterista on enää avaamatta 17 luukkua. Mahtava nähdä kuinka monta luukkua aukaistaan lisää Joensuun kunkkareissa. Tulevan 10 000 voiton raja on aivan käsittämätön. Ei minun päähäni mahdu, että miten tällainen on Euroopassa ylipäätään mahdollista. Olen todella pettynyt, jos Jorma Kontio ei ole kolmen parhaan Urheilijan joukossa äänestettäessä vuoden 2015 parasta suomalaista urheilijaa. On aivan sama kuinka monta tai kuinka vähän tähän vuoteen Jompelle on tähän mennessä mahtunut suurvoittoja; kokonaisuus ja kokonaiskuva ratkaisee (jos ja kun se 10 000 voittoa tulee täyteen). Kyllä urheilutoimittajissa (jotka valinnan tekevät) on aika läjä asiantuntijattomuutta ja puusilmäisyyttä, jos Kontio ei ole TOP 3:ssa.

Huomenna se alkaa; nimittäin Joensuun Kuninkuusravit. Kuninkaan ja kuningattaren seppeleistä on saatu mukaan taistelemaan maamme valiot, niin hevosissa kuin ohjastajissakin. Laskin, että kun voitat kaikki kolme osakilpailua ja sitä kautta tittelin, niin tilipussi kasvaa 80 000€. Kai laskin oikein, summa on nimittäin tavoittelemisen arvoinen. Onhan Kunkkareissa paljon muitakin hienoja lähtöjä, mutta villi veikkaukseni ravikuninkaaksi on Tapsan Tahti. Toivon kyllä Jokivarren Kunkun onnistumista, että Jorma Kontio saisi kruunun tähänastiselle uralleen ravikuninkuuden myötä. Ravikuningattareksi veikkaan Mokomania. Sympatiapisteeni saa Joiviri. Tsemppiä Joensuu!!!


15.7.2015 Mitä tulee mieleen nimestä Martti Keskinen? Minulle tulee mieleen ravilegenda, raviauktoriteetti, mestari, raviurheilun Jean Sibelius, huippuvalmentaja, ajattelija, perheenisä, ihminen jota tulen aina katsomaan ylöspäin, ihminen jonka nimeä ei voi koskaan sivuuttaa puhuttaessa Suomen raviurheilusta, mutta myös ihminen josta pitäisi tehdä hyvänen aika kirja; ravialan opiskelijoille pakollinen luettava kirja!

Minulla oli suuri ilo ja kunnia haastatella ravilegendaa Teivossa tiistaina 7.7. hänen nimikkokilpailunsa yhteydessä, eli Ajajamestaruuskilpailussa. Olin erittäin kiitollinen ja otettu, että hän soi minulle tämän ikimuistoisen mahdollisuuden. En kirjoita haastattelusta tarinaa, vaan olen koonnut alle kysymykseni ja Mestarin vastaukset.

Mistä kipinä aikanaan valmennukseen tuli?

"Kipinä valmentamiseen tuli aika huomaamatta. Kasvattikotonani oli lapsuudessa hevosia ja niiden kanssa tuli tehtyä paljon asioita ja opettelin muun muassa ratsastamaan. Kotoa tulleen innostuksen seurauksena menin Ypäjän hevostalouskouluun vuonna 1956 ja siitä innostus lähti etenemään."

Oliko sinulla esikuvia tai ihailitko jotain hevosmiehiä?

"Minulla ei varsinaisesti ollut mitään esikuvia. Kasvattikodin vaikutus oli tosi suuri innostumiseeni. Hevosia on kyllä osattu aina Suomessa valmentaa. Siihen aikaan oli aitoa hevosmiestaitoa. Päivät oltiin töissä ja illalla valmennettiin hevosia."

Ketä ihailet tällä hetkellä suomalaisista valmentajista?

"Suomalainen valmennus on maailman huippua. Meillä on hyviä valmentajia. Olen kuitenkin huolissani, kun suomalainen hevosmiestaito on pikku hiljaa katoamassa. Hevosmiestaito ei tule syntymälahjana."

Koska varsasta näkee, että kyseessä on huippulahjakkuus?

"Hyvän erottaa pian, mutta huippua ei. Kilpailut vasta kertovat, kun kyseessä on huippulahjakkuus."

Esitin edelliseen liittyen ylimääräisen jatkokysymyksen; kun olet ollut hevoshuutokaupoissa, niin miten sieltä osaat ostaa sopivan varsan?

"Huutokauppa on tuuripeliä. Teemme alustavaa työtä ja valitsemme etukäteen määrättyjä hevosia listasta, esimerkiksi suvun perusteella. Suku on tosi tärkeä asia. Myös rakenne on tärkeä. Sitten seuraamme paikan päällä hevosia ja lopuksi kierrän varsan kerran ympäri ja sitten siitä tulee joko se olo, että tämä kannattaa ostaa tai sitten ei."

Koska vanhemmasta ravihevosesta näkee, että nyt on aika lopettaa kilpaileminen?

"Kannattaa lopettaa, kun hevonen on huipulla."

Esitin ylimääräisen jatkokysymyksen; miksi jotkut ihmiset ajavat hevosellaan vielä useasti kilpaa, vaikka sivullinen jo näkee, että hevonen ei enää tule pärjäämään ja tulee aina takajoukoissa maaliin?

"Minun mielestäni ihmisten kilpailuvietti on syynä liikakilpailuttamiseen."

Miten ajatus kasvatustoiminnasta syntyi?

"Kasvatushommat alkoivat, kun pitkän harkinnan jälkeen hommattiin paikka Ylöjärveltä. Mitään isoja ratkaisuja ei koskaan tehty ilman perusteellista harkintaa. Kasvatustoiminta vaati erilaisen paikan kuin ratatalli."

Kannattaako mielestäsi tamma siirtää siitokseen nuorena (nopea kierto) vai vanhana?

"Tamma kannattaa siirtää voimissaan siitokseen, ei uran ehtoopuolella."

Jos minulla olisi pieni siitostamma, lyhytrunkoinen, sprintterityyppinen ja hyväsukuinen; niin minkälaista oria minun kannattaisi tammalleni hakea?

"Siihen on vaikea vastata. Täytyy muistaa, että pienikin tamma voi tehdä isoja varsoja."

Minkälainen oli valmentajan urallasi tyypillinen peruskuntokauden treeni hevosillesi?

"Pitkältä ja hiljaa."

Minkälainen oli tyypillinen starttiin valmistava treeni?

"Yleensä viikkoa aiemmin vedettiin kovia vetoja ja päälle löysempiä vetoja."

Kuinka tärkeää kilpailemisessa oli varustekikkailu?

"Ei kikkailtu."

Haitko hevoselle kilpailukuntoa starttien kautta vai toitko hevoset yleensä valmiina radoille?

"Toin hevoset valmiina radoille."

Miksi sinulla ei ollut suomenhevosvalmennusta?

"Itse asiassa minulla on ollut toimintaa suomenhevosten kanssa. Sain perheeltäni lahjaksi Hopeakutri-tamman, joka juoksi vuonna 1992 4-vuotiaiden tammojen SE:n ja oli suomenhevosten kriteriumissa toinen. Tamma tienasi yhden kauden aikana 11 startissa 100 000 markkaa. (haastattelijan lisäys: Kriterium-lähdössä oli mukana mm. Suikun Ero, Poika-Vinkkeli, V.T.Vasperi, Tytön-Säihke). Minulla ei ollut varsinaista syytä siihen, että suomenhevosia ei valmennuksessani juurikaan ollut. Ehkä yksi syy saattoi olla se, että jotenkin suomenhevonen ei soveltunut ratavalmennukseen niin hyvin."

Vähän tylsä kysymys… Mikä on paras muistosi tai parhaat muistosi raviuraltasi?

"Uralla oli paljon isoja voittoja, mutta Yhtyneiden Paperitehtaiden kasvattamalla Kamrat Veikolla , kun voitin kansainvälisen kisan Käpylässä ja kansallislaulu soi, niin se oli nuorelle miehelle unohtumaton kokemus. Tuohon aikaan usein venäläiset voittivat vastaavat lähdöt. Samaisella Kamrat Veikolla voitin myös lämminveristen Suurmestaruus-ajon vuonna 1964."

Oliko sinulla elämäsi hevosta?

"Uran kehityksen kannalta juuri Kamrat Veikko oli todella tärkeä. Myös R.A.C:n pääseminen ensimmäisenä suomalaisena hevosena Solvallan Elitloppettiin vuonna 1976 oli hieno kokemus." (haastattelijan ajankohtainen lisäys; juuri R.A.C:llä Martti Keskinen voitti ensimmäisen Suur-Hollola-ajon vuonna 1975)

Mikä oli perheen merkitys urallasi?

"Perheen merkitys oli erittäin suuri. Ilman perheen tukea, en olisi pystynyt tekemään ravivalmennusta hyvillä mielin. Silti usein harmitti todella paljon, kun en pystynyt olemaan enemmän perheeni kanssa. Mukavia hetkiä oli, kun lähdimme koko perhe aina yhdessä kaksipäiväisiin raveihin."

Osaatko sanoa mitä muuttaisit nykyisessä suomalaisessa raviurheilussa?

"Ala on mennyt hurjasti eteenpäin viime aikoina; mm. radat ja varusteet ovat parantuneet merkittävästi. Kuitenkin viimeisen 20 vuoden aikana ravipolitiikka ei ole onnistunut ihan täysin. Peli oli ja on ollut etusijalla liikaa, puhuttiin vain pelistä ja raviurheilua ajettiin eteenpäin peli edellä. Hevosista ei puhuttu tarpeeksi; katsomot tyhjenivät. Edesmennyt legendaarinen ruotsalainen valmentaja ja ohjastaja Sören Nordin sanoi aikanaan hyvin: Viekää se radan ympärillä oleva aita lähemmäs rataa, että ihmiset pääsevät paremmin tunnelmaan mukaan, kun paskan haju tulee oikein kunnolla ihmisten nenään. Ei katsomossa voi kokea samaa eikä pääse oikeaan tunnelmaan."

Viimeiset nopeat valinnat; valitse toinen vaihtoehdoista.

Keulavoitto vai kuolemasta voitto?

"Keulavoitto."

Amerikkalainen ravuri vai ranskalainen ravuri?

"Amerikkalainen ravuri. Olen kyllä viime aikoina ihaillut myös ranskalaisia ravureita. Ne eivät ole pelkästään vahvoja, vaan juoksevat jo alle 10,0 aikoja."

Kengät jalassa vai kengittä?

"Riippuu vähän tilanteesta. Eihän kengät paljon paina, kyllä hevonen kenkänsä jaksaa kantaa."

Vastuskärry vai ylämäki?

"Vastuskärryllä ylämäkeen."

Suku vai rakenne?

"Suku."

Kasvattaja vai omistaja?

"Kasvattaja. Toki valmentajalle omistaja on sitten todella tärkeä."

Haastattelija poimi Toni Niemisen ratahaastattelusta seuraavan kysymyksen ja Martti Keskisen vastauksen. "Minkä neuvon Martti Keskinen antaisi nuorille tuleville valmentaja- ja ohjastajalupauksille"

"En ole koskaan alkanut toisia neuvomaan. Jokaisen täytyy itse tehdä ja käydä läpi ravi-ihmisen hommat ja sitä kautta löytää se oma tapansa tehdä valmennusta."

VIELÄ ERITTÄIN SUURI KIITOS MARTTI KESKISELLE HAASTATTELUSTA! Pahoittelen syvästi, jos julkaistun haastattelun sanamuodoissa on jotain virheitä. Aina, kun toista ihmistä siteeraa suoraan, niin ei halua tehdä yhtään sisällöllistä virhettä, joka vääristäisi haastattelun.


2.7.2015 Minä tiesin jo talvella, että tämän vuoden Kymi Grand Prix:n voittaa espanjalainen hevonen. Olin ihan varma, että kuskiksi saapuu Gabriel-Angelo Pou Pou. Mieshän on Pohjolassa lähes yhtä tunnettu kuin Jorma Kontio. Sitä paitsi matka Suomeen Etelä-Euroopasta ei kestä kauaa. Toki espanjalaisuudesta huolimatta voittajahevonen Trebol tuli Suomeen vain Ranskasta asti. Vielä onni rata-arvonnassakin; 10 rata ja Kouvolan radan profiili suosivat takarivin Espanjan oria. Myös Trebolin maineikas isäori Hot Blues oli kaikkien huulilla... No, jos oikein rehellisiä ollaan, niin olin täysin kuutamolla kilpailun suhteen ja varsinkin Trebolin ja Pou Poun suhteen. Näin se vain kuulkaa raviurheilussa menee; selvitä aina hevosen taustat perin pohjin, älä tee vääriä johtopäätöksiä Mallorcan iltaravien perusteella, ei hevosen suku pelkästään ravuria autuaaksi tee (esim. Rapid Lebel) ja osaa ne kuskit muuallakin ajaa. Miettikää hevosen 6 viimeistä starttia ennen Kouvolaa: Bjerkessä ajovirhe ja sijoitus 7. Sitä ennen Vincennesissä sijoitukset 3,4,3,3,2, yhdessä niistä voltista 2700 metriä 12,9. Rahaa tienattuna ennen Kouvolaa 400 000 € ja startteja 72, joista voittoja 29. Näitä tilastoja kun peilaan, niin olisi voinut Markku-poika ottaa Gabrielin lapulle aika varhaisessa vaiheessa.

Menneinä viikkoina raviurheilun sekamelska jatkui hallintopuolella yhtä rauhattomana kuin viime vuosina olemme tottuneet. Tarkoitan tällä johtohenkilöiden vaihtuvuutta muuten kuin eläköitymisen myötä. Ihmisiä on vapautettu johtotehtävistä esimerkiksi Fintotossa Halinen ja Breider. Forssan raviradalta vapaalipun työpaikaltaan pois sai ideanikkari Jari Isometsä. Jari kävi pelastamassa uppoavaa laivaa ja kiitokseksi sai vapautuksen tehtävästään. Vermon hallituksen puheenjohtaja Kari Haapiainen vapautti itse itsensä tehtävästään. Hippoksen toimitusjohtaja Pekka Soini vapautettiin tehtävästään. Ilmeisesti oli ollut vangittuna työssään, mutta nyt pääsi vapaaksi; vapautettiin. Hippoksen hallitusta ei vapautettu, mutta kyllä sielläkin aika sotku kävi. Tällä hetkellä tuntuu, että ravipanttivankeja vapautetaan tehtävistään ja tilalle otetaan uusia vankeja tai sitten mennään ilman työntekijöitä. Onkohan millään muulla alalla näin sekavaa touhua? Kyllä tämäkin vie ravitouhusta uskottavuutta, kun ihmisillä pelataan sakkia ja kaikkein pahinta on se, että mikään ei silti muutu. Muutoksia tehdään, mutta homma suoraan sanoen kusee ja pahasti. Villi veikkaukseni on, että joku tai jotkut raviradan toimitusjohtajat vapautetaan tehtävistään vielä tämän vuoden puolella. Kaikki vapauttamiset kuulemma auttavat osaltaan parantamaan ravihevosten, ravivalmentajien, hoitajien, kasvattajien ja omistajien asiaa. Ehkäpä iltaravien ykköspalkinnot nousevat 50€:lla. Eipä mene vapauttamiset hukkaan. Naurettava puhua, että ihminen "vapautetaan" tehtävästään. Se on suomen kielellä potkut, eli olet niin perhanan saamaton ja ärsyttävän näköinen, että lennät pellolle meidän puljustamme. Hyvästi!

Onneksi Suur-Hollola-ajo pelastaa tämänkin viikon. Ei tarvitse pelätä, että espanjalaiset tai vaikkapa venäläiset korkkaavat potin, kun kilpailu on vain Suomessa syntyneille hevosille. Saa nähdä voittaako Markku "Pou Pou" Nieminen valmentajan ominaisuudessaan kolmannen kerran peräkkäin himoitun tittelin; tuleeko oikein kunnon hattutemppu. Sen kyllä hänelle soisin, mutta epäilen, että tänä vuonna on muiden vuoro juhlia. Itse haaveilen, että omistamamme hevonen joskus kilpailussa mukana olisi ja vielä menestyisi. Vapautamme valmentajia niin kauan tehtävistään, että oikea osuu kohdalle; eli harrastamme perinteistä suomalaista ravipolitiikkaa.


15.6.2015 Laukka voi tulla joskus kalliiksi raviurheilussa ja sitä enemmän se jurppii, kun se vie varman voiton. Juuri näin kävi Killerin Eliitissä Surprise Lordille ja Iikka Nurmoselle. Jo huulilla ollut 20 000 euroa vaihtui 5000 euroon. Harmittaa todella paljon hevosen taustatiimin puolesta. Iltaraveissa muutaman satasen pudotus voittorahoissa ei tunnu juuri miltään, mutta 15 000 euroa kirpaisee vähän eri tavalla. Toki on maailmassa ollut vielä huomattavasti kalliimpiakin loppusuoran laukkoja, mutta tämäkin oli pahimmasta päästä.

Rahapeliyhtiöiden yhdistyminen; siinäpä vasta kysymys. Asia on tällä hetkellä tapetilla, koska aiemmin oli jo yleisesti puhetta, että kun uusi hallitus on valittu, niin valtiovalta alkaa asiaa puimaan heti ensimmäisten asioiden joukossa. Veikkaus, RAY ja Fintoto; toimiiko tämä avioliitto? Ymmärrän, että jos peliyhtiöt yhdistetään, niin tällöin ne eivät kilpaile keskenään samanlaisilla tuotteilla. Ymmärrän myös senkin, että tällöin peliyhtiöiden valvonta helpottuu. Uuden mallin on kuitenkin turvattava edunsaajien rahoitus vähintään nykyisellä tasolla. Rahapelien tuotto vuodessa on noin 1,1 miljardia euroa. Peliyhtiöiden tuotoista noin 4% menisi Fintoton edunsaajille. Mietin, että ovatko raviurheilun edunsaajat neljällä prosentillaan pelkkä kärpäsen paska valtameressä. Voiko näin pienellä osuudella saada ääntään millään kuuluviin? Täytyy myös muistaa, että totopelien tuotto käytetään hevoskasvatukseen ja hevosurheilun edistämiseen; toisin kuin Veikkauksen ja RAY:n. Toki isossa yhtiössä talous pysyy varmasti paremmin kuosissa ja tulotaso on taattu. Meitä Scuderia Powerissa pelottaa kuitenkin Tanskan tapaus, missä rahapeliyhtiöiden yhdistyminen oli lähes kuollettava isku raviväen edunsaajille. Siitä on jäänyt iso pelko.

Mahdollinen yhdistyminen vähentää rahapelialan työpaikkoja ja kotimaisen tarjonnan väheneminen vie pelaamista ulkomaisiin rahapeleihin. Mietin myös, että lamaantuuko raviväki ja turtuu varmaan tulonlähteeseen. Silloin ei tarvitse ajatella omilla aivoilla ja moni ravi-ihminen saattaa jopa lyödä hanskat tiskiin, kun homma ei tuo tarpeeksi haastetta. Olen sitä mieltä, että vaikka työryhmä on tehnyt taustaselvitystä yhdistymisestä, niin raviväkeä pitäisi kuunnella koko rintamalla, ennen kuin päätöksiä tehdään. Suomessa on noin 50 000 ihmistä, jotka toimivat ravihevosten parissa. Mielestäni heistä jokaiselle pitäisi lähettää tarkasti suunniteltu kysely yhdistymiseen liittyen. Siellä on se tieto, mitä valtiovalta tarvitsee tulevassa päätöksessään.

Jaa, että mikä on minun mielipiteeni mahdolliseen yhdistymiseen liittyen? En liittyisi. Olen omalla kohdallani valmis tekemään kaiken mahdollisen hevosurheilun edistämiseksi, enkä halua olla osa suurta palapeliä. Pienet palat tahtovat mennä palapelissä hukkaan.


5.6.2015 Kiitos Elitloppet! Joka vuosi tapahtuma on niin loistava, että ei paremmasta väliä. Anteeksi ruotsalaiset, että olin täysin yössä arviossani Elitloppet-voittajasta. Jokimaan ravirata ei kuitenkaan saa minulta ruusuja niin kuin Solvalla.

Jokimaan ravirata oli ennen yksi suosikkiradoistani. Aina, varsinkin kesällä radalle mennessäni, odotusarvo hurjista kilometriajoista oli suuri. Nykyisin ravipäivinä on kylmä hiki persuksen ympärillä, että onko kavioura piikitetty pehmeäksi. Bullo Citrullolla on jo kaksi starttia mennyt kyseisellä radalla täysin pieleen, kun rata on pehmennetty juuri ennen raveja. Ruunamme tarvitsee kovan ja pitävän radan. Olen aina luullut, että muutkin omistajat ja valmentajat haluavat hevoselleen pitävän ja kovahkon alustan. En muista ketään, joka olisi tullut ennen raveja sanomaan, että haluaisi hevoselleen pehmeän radan. Ilmeisesti Tuomas Korvenoja on antanut eilen 4.6. Jokimaalle palautetta samasta asiasta. Tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta, kun Jokimaalla vastaava operaatio tehtiin juuri ennen H-hetkeä. Urheilullinen taso laskee ainakin aikojen muodossa ja monet kuskeistakin pitävät tällaista touhua naurettavana.

Hyvä uutinen: Uuteen hallitusohjelmaan tuli lupaus hevosenlannan käytöstä energiatuotannossa. Toivottavasti tässä tapauksessa lupaus pidetään. Öljylämmitteisissä taloissa on kohta paskempi juttu, kun hevosenlanta korvaa kevyen polttoöljyn. No, eipä muuta kuin hevosenlannan polttoon.

25.5.2015 Raviurheilun eliittikilpailu eli Elitloppet-viikonloppu on kohta käsillä. Kuusi ruotsalaista, viisi ranskalaista, kaksi norjalaista ja kaksi amerikkalaista huippuhevosta ovat kilvoittelemassa 3 000 000 kruunun ykköspalkinnosta. Tietokilpailukysymys: minkämaalainen hevonen puuttuu edellä mainitusta listasta? No, kaikkihan sen tottakai tietävät: Bret Boko. Bret on ollut suomalaisille muutaman vuoden ajan kyvykäs hevonen nimeltään Bret Boko, mutta nyt kun valinta osui Elitloppetiin, niin hevonen on Meidän Bret. Samalla tavoin oli Brad De Veluwe, ensin pelkkä Brad, mutta kohta jo koko kansalle Meidän Brädi. Tämä on täysin ymmärrettävää ja erittäin tärkeää suomalaiselle raviurheilulle. Raviväki tarvitsee juuri tällaisia nostatuksia laman kourissa; pieni, nipin napin hengissä pysyvä raviurheiluliekki roihahtaa taas palamaan oikein kunnolla. Tämä Meidän Bretin osallistuminen on niin hienoa asia, että sen tärkeyttä ei pysty tarpeeksi paljon korostamaan. Kiitos Bret Bokon taustajoukoille, että mahdollistatte meille raviurheilufaneille tällaisen elämyksen! Tämä on niin hienoa!

Varsinaisesta Elitloppet-kilpailusta olen tuloksellisesti sitä mieltä, että Meidän Bretillä on erinomaiset mahdollisuudet finaaliin. Karsinnassa lähtörata 3 on hyvä, kun sisäpuolelta lähtevistä Nahar ei ainakaan pärjää Bretille lähtönopeudessa. Itse arvioisin ruunan olevan finaalissa mukana ja sijoittuvan 4-5:nnen sijan paikkeille. Voittajaksi arvioisin ranskalaisen Univers de Panin, joka sai ensimmäisessä karsintalähdössä radan 1. Siitä saa väkisin hyvän juoksun ja tuskin hevosella kaahotetaan ensimmäiseen kurviin. Hevosella jää paukkuja finaaliin, missä ranskalainen voima puhuu puolestaan. Epäilen, että Ruotsin ja Norjan parhaat ravurit, tai niiden kuskit, sortuvat karsinnassa kaahotukseen pohjoismaalaisvaltaisen yleisön edessä.

Viimeksi kirjoitin ravipuolella ihmissuhteiden hoidosta ja edelleen haluan korostaa asiaa. Maineikas Hevosurheilu-lehti toimittaa jo 91 vuoden ikään päässyttä julkaisuaan. Se on erittäin kunnioitettava ikä erikoisalan lehdelle. Olen ollut Hevosurheilu-lehden tilaaja, mutta yleensä pienissä pätkissä. Haluaisin lukea juttuja ja selostuksia kilpailuihin liittyen, mutta välillä lehdessä oli vaihe, että kilpailuanalyysit pudotettiin lähes kokonaan pois. Useammin haluaisin lukea juttuja myös valmentajista ja heidän valmennustavoistaan, kasvattajista ja heidän siitosorivalinnoistaan, hoitajista ja heidän hevosten huoltorutiineista treenien ja kilpailujen alla sekä kilpailujen jälkeen jne. Miten Hevosurheilu-lehti sitten liittyy muulla tavoin raviurheilun ihmissuhdeasioihin. Hevosurheilu on erittäin arvostettu julkaisu, jolla on varmasti vaikutusvaltaa raviurheilussa ja jolla on mahdollisuus tyydyttää lukijoiden tarpeita oikealla tavalla, jos asiaa kunnolla tilaajilta ja myös lehden arvostelijoilta kysytään. Tiedän ihmisiä, jotka suorastaan jumaloivat Hevosurheilua. He eivät voisi kuvitellakaan viikkoakaan ilman lehteä. Itselläni on lähes 90-vuotias setä, joka on tilannut Hevosurheilua katkeamatta vuodesta 1946. Ensi vuonna tulee täyteen 70 vuotta tilaajana. Hänelle lehti on kaikki kaikessa. Lehti on ainoa julkaisu mikä hänen pöydältään joka viikko löytyy. Itse ajattelen, että 70 vuoden tilaus ja uskollisuus lehdelle jo Hevostalous-ajoista (lehden edeltäjä) lähtien on huomioimisen arvoinen seikka. Eihän setä sitä itse tietenkään sillä tavalla ajattele, mutta minä ajattelen. En lehteä ihan heti jatkossakaan tilaa, jos lehteä vuosikymmeniä tilanneet saavat ainoana kiitoksena laskun vuosittain kotiinsa. Tässä olisi mielestäni paikka Hevosurheilun nostaa profiiliaan vieläkin korkeammaksi huomioimalla pitkäaikaisia tilaajiaan edes kiittämällä heitä julkisesti. Väitän, että se olisi parasta ihmissuhdetoimintaa; eikä ainakaan vähentäisi tilaajien määrää. Minä ainakin tilaisin lehden.


15.5.2015 Enää kaksi yötä Finlandia-ajoon ja kolme yötä Pia Blom-Johanssonin aikakauden alkuun Vermon raviradalla. Tässä vaiheessa haluan osoittaa nöyrän kiitoksen Jorma Ojapellolle menneistä ravivuosista ja toivotan mukavia eläkepäiviä. Ojapelto ansaitsee sunnuntaina loistavat ravit ja työuralleen arvoisensa päätöksen. Tulevalle toimitusjohtajalle Blom-Johanssonille haluamme Scuderia Powerissa antaa täyden tukemme. Vermon pitäisi jatkossa olla suomalaisen raviurheilun lippulaiva, mutta tällä hetkellä rata ei ulospäin siltä näytä. Rahastahan asia on paljolti kiinni, mutta ihmisiä me kaikki olemme ja ihmissuhteiden hoito on rahaakin tärkeämpi. Kun omistajat, valmentajat, hevosenhoitajat ja pelaajat tuntevat olevansa tärkeitä, niin usko tekemiseen kasvaa. Vahva usko tekemiseen taas nostaa ihmisen tahtotasoa. Silloin, kun ihmisen tahtotaso on huipussaan, niin silloin meitä ei pysäytä kukaan. Pääosan esittäjät, eli hevosetkin saavat huomiota enemmän ja valmennuskin voi olla vielä parempaa mitä normaalisti. Tahtoa peliin Vermo ja kaasu pohjassa kohti kuninkuusravejanne 2017. Ai niin, Bret Boko on oma veikkaukseni Finlandia-ajon voittajaksi.

Vielä erityiskiitos Toni Niemiselle! On tullut kuunneltua vuosikymmeniä erilaisia ravihaastatteluja ja nykypäivänä vielä enemmän, kun niitä media meille tasaisesti sylkee (sinänsä hyvä asia). Tämän hetkisistä haastattelijoista Toni Nieminen on positiivisessa mielessä ylivoimainen. Hän johdattelee haastateltaviaan vähiten, eikä viljele -ko, -kö- päätteisiä kysymyksiä. Hänellä sanat eivät mene sekaisin ja sydämestä tuleva hymy tuo ilon myös haastateltavalle. Itse en pidä haastattelijoista, jotka johdattelevat kysymyksillään haastateltavan vastaamaan tietyllä tavalla. "Voittaako hevonen?" vastaus... "Ei tai kyllä." "Saatteko keulat?" vastaus... "Ei tai kyllä." "Onko viimeistelyt menneet hyvin?" vastaus... "Ei tai kyllä." "Tarvitaanko hevosta kupongilla?" vastaus... "Ei tai kyllä." "Onko nimesi Ari Moilanen?" vastaus... "Ei tai kyllä." Pelaajat tarvitsevat avukseen haastattelijoilta kysymyksiä, missä valmentajat ja kuskit joutuvat kertomaan hevosesta tai hevosen viimeistelystä tarkemmin. Ei niin, että he pystyvät vastaamaan "ei" tai "kyllä". Toni Nieminen osaa kysyä juuri oikealla tavalla. Antakaa Tonin hoitaa suomenkieliset haastattelut, mutta pitäkää hänet erossa ulkomaalaisten haastatteluista.

Kevään raveissa on ollut jo paljon sykähdyttäviä hetkiä, mutta näin julkisesti haluan tehdä neljä nostoa (Quick Fixin lisäksi) näkemistäni ravilähdöistä: 1) Aqua's Solenoid Teivon maililla 12,8, 2) Golda Mercury 2100 metriä 13,1a, 3) Vitter 2600 metriä SE 26,7 ja 2120 metriä 24,1 ja 4) Bobert Bi 2011 metriä ME 10,0!


2.5.2015 Quick Fix; 6-vuotias ruuna, voittosumma ennen tätä päivää oli noin 87 000€. Nyt noin 147 000€. Voittosumma alkaa olla jo sinne päin, suhteessa hevosen kykyihin. 2100 metriä auton takaa 12,7, aika lailla vaivattoman näköisesti. Painakaapa nimi mieleen. Jos tämän päivän Seinäjoen suurkilpailun voittaja säväytti, niin saman teki aikanaan kilpailun nimikkohevonen Etain Royal.

On todella hienoa, että 23-vuotias teräsruuna sai vuonna 2009 oman nimikkokilpailun Prix d'Etain Royalin. Nostan hattua todella korkealle järjestäjien ja erityisesti Reima Kuislan suuntaan, että maineikas Seinäjoki-ajo sai näin hienon manttelinperijän kyseisestä kilpailusta. Oli aikanaan todella rohkeaa lähteä rakentamaan kansainvälistä lähtöä Etelä-Pohjanmaan lakeuksille ja vielä hyvällä ykköspalkinnolla. Kilpailu on paikkansa ansainnut suomalaisessa ja eurooppalaisessa ravikalenterissa.

Täytyy myös muistaa, että aika pienestä olisi voinut olla kiinni, jos oikeat ihmiset eivät olisi kohdanneet oikeassa paikassa oikeaan aikaan, niin tätä kilpailua ei ehkä olisi edes olemassa. Etain Royalin kilpailu-ura alkoi Ranskassa Erik Skutnabbin omistuksessa ja valmennuksessa vuonna 1995. Vuonna 1999 "Nappi" toi ruunan Suomeen ja hevonen aloitti kilpailemisen Pirjo Vauhkosen valmennuksessa. Vuonna 2000 hevonen siirtyi Reima Kuislan omistukseen, ja sen jälkeen loppu onkin suomalaista ravihistoriaa… Että kiitos Erik, Reima ja Pirjo!

Tämän päivän Prix d'Etain Royalista vielä. Ennen starttia minulta kysyttiin, kuka voittaa kyseisen lähdön. En osannut suoralta kädeltä nimetä voittajaa, mutta Seinäjoen raveissa kymmeniä kertoja vierailleena, osasin sanoa, että voittaja tulee keulasta tai johtavan takaa. Loppusuora on niin armottoman lyhyt, että 500 metriä ennen maalia näillä paikoilla olevat hevoset ovat vahvoilla. Viime vuonna Prussian kanssa tehtiin oiva ratkaisu ja hoidettiin peli selväksi jo matkan aikana, koska ohjastaja Pietro Gubellini tiedosti, että loppusuoran varaan Seinäjoella ei kannata ratkaisuja jättää. Prussia painelikin komeasti 12,4.

Tämän päivän huippulähdöstä jäi ainoastaan harmittamaan perisuomalainen arvosteleva asenne kilpailijoiden tasosta ja runsaasta suomalaisesta osanotosta. Se ei kerro lähdön huonosta tasosta, jos meikäläisiä on monta lähtöviivalla. Oli tänäänkin viivalla Elitloppet- voittaja, mutta polle hävisi kaksi sekuntia heikoimmalle suomalaiselle. Hevosen taustajoukoissakin on miehet, jotka ovat joskus hävinneet suomalaisille. Täytyy muistaa, että kansainvälinen lähtö on aina kansainvälinen lähtö. Piste.

Hienointa on kuitenkin nyt se, että Suomen kamaralla on avattu tämän vuoden kansainvälisten lähtöjen sarja. On niin loistava fiilis, kun tietää, että tästä se ilotulitus alkaa. Ei väliä kuka lähtöjä keväällä ja kesällä voittaa. Ei väliä mikä on voittoaika. Ei väliä mikä on voittomarginaali. Ei väliä minkämaalaisia osanottajia on mukana ja kuinka paljon. Pääasia on, että näitä kansainvälisiä lähtöjä ylipäätään saadaan Suomeen. Kylmänväreiltä ei voi välttyä edes kesähelteillä.



19.4.2015
Olipa virkistävä viikko (ainakin ravi-ihmisen silmin). Vein tiistaina työyhteisön jäsenet (8 kpl) Teivon raveihin ja meillä oli suuri ilo ja kunnia saada Teivon ravikeskuksen johtaja Kimmo Thuneberg oppaaksemme ennen raveja pidettävälle tallikierrokselle. Kiitos hänelle, ja myös Toni Niemiselle sekä Matti J. Mäkiselle pitkämielisyydestä ja asiantuntemuksesta uusien ravikävijöiden ruohonjuuritason perehdyttämisessä! Kun katselimme tallikierroksen aikana Teivon ravirataa talleilta päin, niin täytyy sanoa, että paikka on ehdottomasti hienoin ja kaunein; mitä suomalaisiin raviratoihin tulee. Ei ihme, jos Seppo Sarkola on paikalla viihtynyt vuosikymmenestä toiseen. Ensikertalaisten illan kruunasi kolminumeroinen kaksarivoitto. Sovimme jo uudesta ravireissusta toukokuulle.

Suuri haaste on, ja tulee jatkossakin olemaan uusien harrastajien mukaan saamisessa. Itse laskeskelin tuoneeni 20 vuoden aikana noin 60-80 uutta harrastajaa lajin pariin. Tänä päivänä heistä vakavasti raveja harrastaa, joko aktiivisena totoajana tai ravihevosten omistajina noin 15. Eli 20 vuoden aikana vakavasti lajiin hurahtaneita on tullut kauttani mukaan toimintaan noin 15. Tästä, kun laskee vuosikeskiarvon, niin se on alle 1 henkilö/vuodessa. Täytyy pystyä parempaan, en ole itseeni tyytyväinen.

Mielestäni on kaksi selkeää syytä, miksi uusi sukupolvi ei raveihin tule. Ensimmäiseksi... Raveissa ei ole lapsiperheille tarpeeksi innostavia ja kiinnostavia aktiviteettejä. Tällä hetkellä lapsiperheen lapsille tarjotaan raveissa pomppulinnaa, ponitalutusta, kasvomaalausta, piirtämistä tms. Minä en ainakaan saa neljän lapsen isänä lapsiani raveihin neljäksi tunniksi edellä mainituilla aktiviteeteillä. Ensin on istuttu esim. Jokimaalle autossa 2 tuntia, sitten pompitaan pomppulinnassa 45 min, sitten otetaan 15 min kasvomaalausta, seuraavaksi on vuorossa jokaiselle lapselle ponitalutusta; yhteensä 45 min, sitten piirrellään ja väritellään 45 min, syömiseen saa laskea 45 min. Aktiviteeteistä tulee yhteensä 3 h 15 min. Tänä aikana itse haluaisin pelailla raveja ja nauttia hevosten juoksuista. Vaimo ei välitä raveista juuri nimeksikään. Hänkin lähtee ainoastaan mielikseni raveihin. Rouva kutoo 4 tuntia nurkassa villasukkaa ja vie pienempiä lapsia vessaan ja välillä ruokkii heitä ja sitten on aika käydä teroittamassa katkenneita puuvärikynien teriä. Itse vien osaa lapsista kioskille ja ponitalutukseen. Lopuksi ajetaan taas 2 tuntia kotiin. Kahdeksan tunnin reissu on takana ja parin viikon päästä olisi tarkoitus taas mennä isin mieliksi raveihin. Tätä ravireissulukujärjestystä, kun lapsi noudattaa parikin vuotta, niin alkaa pomppulinnat ja ponin hajut jo tökkimään. Ei aikuisena raviharrastus kiinnosta.

Toiseksi... Pienenä poikana minä ja kaverini, sekä kymmenet ja kymmenet kaltaisemme lapset olimme raveissa totolappukuriireina. Se oli parasta mitä raveissa tiesin; setä tai joku muu sukulaiseni tai vaikka vähän vähemmänkin tuttu, pyysi minua viemään totolapun luukulle, antoi rahan mukaan ja sitä kautta tärkeän vastuutehtävän. Oli hienoa jännittää tuttujen puolesta ja huomata kuinka vedot välillä osuivat, ja siitä hyvästä sain palkaksi vähän taskurahaa, jolla saatoin kokeilla itsekin pelaamista. Se oli todella jännittävää ja koukuttavaa. Pienikin voitto omassa lapussa oli jotakin todella suurta. Raveissa aika meni kuin siivillä ja ensitahdit oli lyöty elinikäiselle raviharrastukselle. Nykypäivän lapset eivät saa typerien lakien takia tällaista totolappukuriirihommaa tehdä. He ovat saaneet vastuullisen kuriirin homman tilalle piirtelyn ja pomppulinnan. Kun lapset saisivat luvallisesti tehdä nyky-yhteiskunnassa kuriirihommaa, niin he tulisivat uudelleen ja uudelleen raveihin aina maailman tappiin asti. Tämä on mielestäni tulevalle sukupolvelle paljon mukavampi ajankulu, kuin langattomassa verkossa päämäärättömästi ajelehtiminen ilman elämänmakuisia konkreettisia kokemuksia.

Alussa mainitsemani virkistävä viikko johtui myös paljolti siitä, että tajusin tänä lauantaina Ravikunkkuohjelman olevan toimiva kokonaisuus. Ohjelmaformaatin ensimmäisissä jaksoissa kuuluin vastarannan kiiskien joukkoon, mutta nyt olen huomannut pitäväni kyseisestä ohjelmasta todella paljon. Olen alkanut katsomaan sitä uusin silmin ja tajunnut, että julkisuuden hahmot saavat uusia katsojia tv-vastaanottimien ääreen, ja he voivat saada jopa veikattua lähtöjä enemmän oikein kuin ravikunkku. Ihmiset huomaavat, että ei tarvitse olla ammattipetsaaja saadakseen silloin tällöin lähtöjä pelimielessä oikein. Helpompi on saada 12 hevosen lähdöstä kaksi parasta oikein, kuin lotosta 39 numerosta edes neljä oikein.

Niin ja on minulla todistekin, että Ravikunkku-ohjelma toimii. Vaimo on nimittäin alkanut pyytää niskahierontaa kyseisen ohjelman aikana tv:n ääressä. On ne naiset ovelia; ei niitä oikeasti niskahieronta kiinnosta, se on vain tekosyy päästä katsomaan raviohjelmaa.

9.4.2015
Tuomas Korvenoja; mikä valmentaja!!! Omien hevosten kohdalla tulee aina varsaiässä mietittyä kenelle tulevan ravurin veisi valmennukseen. Hevosiamme on ollut monilla eri valmentajilla aina Ruotsia ja Saksaa myöden, mutta koskaan ei ole ollut yhtään hevosta Tuomas Korvenojan valmennuksessa. Mietinkin, että mikähän siihenkin on mahtanut olla syynä. Korvenojan näytöt ovat kiistattomat. Onko hänen valmennusuransa ehtoopuolella loistavaakin loistavamman Bradin jälkeen? No, ei todellakaan ole.

Eilen keskiviikkona 8.4.2015 Vermon 65-raveissa Korvenojan hevoset nappasivat juostua rahaa sisälle reilut 9000 €. Se on aika hyvin arki-illan raveista Suomen kamaralla. Tuloksena oli kolme voittoa, kakkonen, vitonen, kutonen, hylkäys, Nuoret-lähdön kakkonen ja koelähdön voitto (jos niitä nyt lasketaan). Jontte Boy kiskaisi vaatimattomasti 12,9 täyden matkan autolähdöstä, huhhuh! Vielä Oliwer Hip 13,5, Glory Dancer 14,1 ja Willy Yankee 14,4. Tuomaksen alkuvuoden saldo 21 starttia: 9 voittoa, 3 kakkosta ja 1 kolmonen. Voittoprosentti 43. Pitäisiköhän vuoden valmentajapysti 2015 antaa jo nyt Tuomakselle, että ei tarvitse loppuvuodesta erikseen enää järjestää mitään äänestyksiä.

Kyllä maastamme löytyy muitakin huippuvalmentajia, mutta hevosen omistajan vaikeus on se, että millä löydät juuri sen oikean valmentajan juuri sinun hevosellesi. Mistä tiedät, että kemiat ovat juuri oikeat tulevan ravurisi ja hänen tulevan valmentajan välillä. Entä, jos teet väärän valinnan, onko sinulla pokkaa tehdä valmentajan vaihdos ja vielä sekin juuri oikeaan aikaan, eikä tippaakaan myöhässä. Meillä on tällä hetkellä hevonen valmennuksessa Leo Mönttisellä ja minusta tuntuu, että hänellä on Korvenojan kaltainen Midaan kosketus, ainakin vähän iäkkäämmille hevosille, kuten myös Risto Airaksisella. Olisiko optimaalinen, paras väylä taloudellisessa mielessä omistajille ja tulevalle kilpahevoselle, viedä se 1,5- vuotiaana Korvenojalle, sitten 5 vuotta täytettyään Mönttiselle ja lopuksi 8-11- vuotiaana Airaksiselle?

Tule Tuomas apuun ja valmenna meille huippuhevonen, pliis!